Kuusivahti

Harjoitustyönä kotona oli Step Systemsin opetussarjasta kuusivahti. Se ilmoittaa aina, kun joulukuusi tarvitsee vettä. Yritys markkinoi sitä "hyötykoristeena". Laite toimii 9V paristolla. Ohjeessa sanotaan, että soveltuu ensimmäiseksi elektroniikkatyöksi peruskoulussa, mutta mille luokalle? Itse ajattelisin viidesluokkalaista oppilasta. Olisi hyvä, jos olisi aiemmin harjoitellut osien juottamista piirilevyyn ja osien poistoa piirilevystä, sillä esim. transistorien juottaminen pitäisi sujua, etteivät kuumene liikaa. En tosin tiedä, saisiko jostain osia ja piirilevyjä harjoittelua varten edullisesti. Materiaalimäärärahathan ovat pienet. Sen ikäinen oppilas varmasti myös ymmärtäisi paremmin toiminnan idean eli sen, että neste johtaa sähköä ( kasvi itsessään ja kuusen jalassa oleva vesi ). Heillä on myös fysiikassa sähköoppia ja näin oppiaineet integroituisivat. Itse teettäisin työn varmasti parityönä, kumpikin tekisi oman työn, mutta työpiste olisi yhteinen ja voisivat neuvoa toinen toistaan.

Tästä kaikki alkaa, tarvittavat työvälineet ja materiaalipaketti.

Luin ohjeet huolellisesti läpi ja samalla tutkin osia. Ohje oli kaksipuolinen, mutta paperia ei tarvinnut työn edetessä käännellä. Kokoamisohjeet, osien sijoittelukuva ja osaluettelo löytyivät samalta puolelta paperia. Kokoamisessa voisi pistää vaikka rastin paperiin aina kun on tehnyt yhden vaiheen. Silloin olisi helpompi seurata missä mennään. Ohjeet olivat kuitenkin ihan selvät, mutta muutamassa kohdassa joutui lukemaan kyllä kahdesti, mitä tehdään. Piirilevy olikin jo valmiiksi porattu, mikä nopeutti työskentelyä.

Asettelin vastukset kiinni piirilevyyn ohjeiden mukaisesti. Kolmas käsi oli tarpeen. Pohdin kyllä jo silmälääkärissä käyntiä, sillä vaikka olin ihan ikkunan vieressä tekemässä niin en meinannut nähdä vastusten värikoodeja. Työskentelytilassa hyvä valaistus on tärkeä. Kaadoin vastusten jalat, sillä ne olisivat muuten tippuneet, kun käänsin työn juottamista varten. Juottamisen jälkeen nostin jalat pystyyn, mutta en katkaissut, sillä ne olisi helpompi irrottaa, jos jokin menee vikaan. Tämä kannattaa opettaa myös oppilaille. On hyvä, jos oppilaat näyttävät esim. opettajalle aina osat ennenkuin juottavat ne kiinni piirilevyyn. On huomattavasti helpompi vaihtaa osien paikkaa siinä vaiheessa.

Katkaisin tinalangan pihdeillä. Koulun käsityökaapissa oli kolmea eri paksuista lankaa. Pohdin pitkään, mikä niistä olisi paras ja valitsin keskimmäisen. En tiedä mitä langan paksuus vaikuttaa juottamiseen.

Koulun juotin on ihan peruslaite ilman mitään säädettäviä asioita. Otin myös tinaimurin varmuudeksi mukaan, jos sattuu väärään kohtaan juottamista ja tinaa. Imulanka oli minulle ihan uusi tuttavuus, sitä pitänee hankkia.

Vastusten jälkeen asensin transistorit paikalleen. Yritin toimia ohjeen mukaan ja juottaa ne mahdollisimman ylös ja ripeästi.

Ledin jalat piti päällystää, jotta ei syntyisi oikosulkuja. Luin ohjeen aika moneen kertaan, ennenkuin ymmärsin mitä kuuluu tehdä. Tehtävä oli vaikea ja kuten kuvasta näkyy toinen suojus jäi lyhyemmmäksi kuin toinen. Pelkäsin koko ajan katkaisevani ledin jalat ja varaosaa ei olisi. Tämä on mielestäni vaikea kohta oppilaiden kanssa. Pitää olla varaledejä, jos jalka kuitenkin katkeaa.

Paristoneppari pujoteltiin aika monen mutkan kautta ja juotettiin paikalleen. Pelkäsin, että saan eristeen rikki, kun vedin johtoja reiästä.

Lopuksi juotin johdot hauenleualle ja kosteusanturiin. Niitä ei voinut vielä juottaa kiinni johtoihin, sillä vahti pitää ensin koteloida. Koteloa ei vielä ollut. Kotelon voi ostaa erikseen. Valmiin kotelon voi itse maalata ja silloin siihen voidaan yhdistää kuvataide.

Sitten uurastuksen jälkeen seuraa jännittävin kohta. Toimiiko se? Kyllä, huh huh. Juotokset ovat onnistuneet ja tinaa on riittävästi. Useinhan yksi syy miksi työ ei toimi, on tinan vähyys. Tässä kohtaa on myös hyvä katsoa, että kaikki jalat osoittavat ylös, jotta niistä ei synny oikosulkua kokeiluvaiheessa. Kun työ toimii, ne voi katkaista. Ledi palaa ja sammuu juuri niin kuin ohjeessa neuvotaan.Mikäli työ ei toimi, kannattaa paristo irroittaa korjaamisen ajaksi.

Omaa suuunnitteluahan ei työssä paljon ole, muuta kuin valmiin kotelon maalaus. Kotelon voisi toki tehdä itsekin, mutta mistä aineesta se sitten tehtäisiin. Puu / vaneri ovat ihan liian painavia kuusen oksille. Kotelon pitää olla kuitenkin aika vahva, sillä paristo on aika painava. Ledin pitäisi kuultaa kotelon läpi tai sitten siinä pitäisi olla reikä ledille ( meneekö silloin helposti rikki? ).

Voisikohan työtä käyttää jossain muussa yhteydessä kuin kuusivahtina? Olisiko sitä mahdollista käyttää esim. huonekasvien ruukuissa?

Toisella lähiopetuskerralla saimme kotelot. Niiden maalaaminen oli hauskaa. Jokaisesta mökistä tuli ihan omannäköisensä. Maalia kului yllättävän vähän, mutta olisi kannattanut aina malttaa odottaa hetki kauemmin, että edellinen kerros on varmasti kuivunut.

Kuusivahti oli meillä koko joulun kuusessa ja toimi moitteettomasti. Nuoremmasta tyttärestäni oli hauskaa päivittäin tarkistaa, palaako ledi?  Ennen ei ole näin tarkkaan seurattu kuusen vedenkulutusta ja nyt ei päässyt kertaakaan käymään niin, että vesi olisi loppunut. Aion ensi syksynä tehdä tämän työn teknisessä, toimiva ja hauska työ. Kiitos vinkistä :)

Huovutusta

Omat huovutuskokeiluni

Aloitimme Raumalla huovuttamisen, mutta työt jäivät kesken, koska piti tietysti päästä kokeilemaan kaikkia erilaisia tekniikoita. Kokeilin kolmea erilaista tekniikkaa. Tein työt loppuun kotona.

En ollut koskaan märkähuovuttanut sormen päälle ja kun vieruskaverini teki ihanan pöllön vieressä ja vakuutti, että oli ihan helppoa niin minäkin päätin kokeilla. Pikku Metsän aapisessa seikkailee varis. Ajattelin kokeilla sen huovuttamista. Ensin kiedoin kuivaa villaa sormen ympärille ja toisella kädellä kastelin sen mäntysuopavedellä. Aloitin työstämään villaa pehmein pyörivin liikkein. Lisäsin vielä vähän villaa ja jännitin, että ottaako se vielä kiinni. Yritin työstää pyrstöä mahdollisimman pitkäksi. Kun muoto oli valmis ja villa huopunut niin pesin työni kuumalla ja kylmällä vedellä. Tein siivet ja nokan neulahuovuttamalla ja leikkasin muotoonsa, jonka jälkeen pistelin vielä neulalla leikatut reunat. Pyrstön leikkasin saksilla muotoonsa ja pistelin sen reunat. Laitoin linnun sisälle vaahtomuovia, kun aloin neulalla huovuttamaan  harmaata mustan päälle. Olisi muuten pian tullut liian monta reikää sormeen ;) Kiinnitin siivet ja nokan neulahuovutuksella. Ompelin vielä kaksi mustaa pientä helmeä silmiksi. Valmista tuli ja olen kyllä oikein ylpeä työstäni.

Halusin kokeilla myös märkähuovutusta tasohuovutuksena. Kylmäpihlajan majakalla olleet tyrnipensaat tekivät minuun lähtemätömän vaikutuksen. Näin työni etukäteen sielujen silmin ja aikas läheltä valmis työ meneekin. Revin villaa ja asettelin ne ristikkäin. Pohjalle tuli harmaata kuvastamaan saaren kallioita ja päälle lämpimän sävyistä vihreää ja ruskeaa kuvastamaan kasvillisuutta. Oranssit tyrnit päätin tehdä lopuksi valmiiseen työhön neulahuovuttamalla. Näin saisin ne "ulos" pohjasta eli vähän kolmiuloitteisuutta työhön. Villa kannattaa asetella hyvin jo alkuvaiheessa ja kastella hyvin. Aloitus pehmeästi ja lisätä koko ajan voimaa työstämiseen. Huomasin, että jos lisää myöhemmin villaa, se ei välttämättä ota enään niin hyvin kiinni. Itselläni jäi yksi kohta repsottamaan, mutta ei se haittaa tässä työssä. Reunat jäivät myös epätasaisiksi, mutta en halunnut niitä kuitenkaan leikata. Tätä työtä voi käyttää pöytäliinana tai tehdä sille oksista kehykset ja laittaa seinälle. Kiinnitin marjat neulalla pistelemällä, mutta varmuudeksi laitoin muutaman läpipiston langalla etteivät tipu.

Kolmas kokeiluni muotoutui valmiiseen muotoonsa vasta kotona. Askartelupunoksen ympärille kierrettiin villaa. Laitoin erivärisiä kaistaleita ja yritin saada ne tasaisesti kiedotuksi. Tämän jälkeen työ laitetiin sukkahousujen sisälle ja kasteltiin lämpimällä mäntysuopavedellä. Työstäminen tapahtui muovisen aaltomaisen levyn päällä ( valokate ). Työ huopui nopeasti, kun sitä rullaili alustaa vasten. Taas valmis työ pestiin kuumalla ja kylmällä. Yllätys odotti, kun avasin sukkahousut. Askartelupunos oli tullut osaksi pois villan sisältä. Huopunut pinta oli kaunis ja värit olivat sekoittuneet toisiinsa hyvin. Työnsin samasta reiästä toisen askartelupunoksen sisälle ja mietin, että kehittelen työtä tästä eteenpäin. Kääntelin työtä moneen kertaan ja kotona päätin rullata "hännän" ja kiinnittää sen ompelemalla. Työ alkoi näyttää etenalta, joka näyttää sarviaan. Ompelin vielä tummalla langalla silmät. Työ pysyy jopa pystyssä pöydällä.

Huovuttaminen oli mukavaa, eikä sittenkään niin vaikeaa kuin alkuun ajattelin. Voisi sanoa sen miltei olevan terapeuttista toimintaa.