Maaliskuun lähiopetusjakso 12.3.-15.3.2014

Aloitimme keskiviikkopäivän Matin kanssa ja kävimme läpi vapaavalintaisiset elektroniikkatyöt. Kaikki olivat tehneet aivan upeita töitä. Nyt jotenkin tuli olo, että olen kyllä ihan väärässä paikassa. Tein omani seuraten kirjan ohjetta, koska ajattelin, että voisin hyödyntää sitten sitä tietotaitoa omassa koulutyössäni, mutta en tajunnut, että se olisi pitänyt suunnitella aivan itse alusta alkaen. Lähdin ihan väärällä periaatteella tekemään työtä. Tosin olen aina ollut huono suunnittelemaan, ennemmin varioin jo jonkun tekemiä ja suunnittelemia juttuja itselleni sopivaksi.

Iltapäivällä teimme Mallan kanssa pipoja saumurilla. En ollut aikaisemmin ommellut saumurilla mitään. Pipon ompelu kävi todella joutuisasti sen kanssa. Tein vahvemmasta /paksummasta kankaasta kaksi pipoa, ruskean ja valkoisen koirakuviolla. Niissä kummassakin hyödynnettiin valmiin hameen reunaa. Kolmannen pipon kokeilin tehdä ohuemmasta kankaasta ja erilaisella mallilla sekä kaksinkertaisena. Siihen tuli rypytys. Sen kanssa minulla oli ongelmia. Tein käsin rypytyksen varmaan kolmeen kertaa ja aina kun kiristin niin lanka katkesi. Tein lopulta rypytyksen ompelukoneella ja nyt kesti. Ompelin vielä pieniä oransseja ja kirkkaita  helmiä mustaan rypytettyyn pipoon koristeeksi.

Valmiit pipot ja kaulahuivi :) Ovat kuulemma ihan katu-uskottavia ja kaikkia on jo käytetty ahkerasti.

Torstaina meillä oli aamulla elektroniikan tentti. Teimme sen paritenttinä ja sai käyttää kirjallista materiaalia tai hakea Moodlesta tietoja. Kiitos Tuula, tentti meni loistavasti. Olimme niin innoissamme, että meillä jäi epähuomiossa yksi kohta vallan tekemättä ja siitä menetimme yhden pisteen. Tentti selkiytti asioita ja oli hyvä pähkäillä yhdessä juttuja. Vielä kun oli lukenut ja koittanut laskea laskuja kotona, niin tiedon etsintä kävi jouheasti.

Torstaina ja perjantaina meillä oli Sadun kanssa ompelua. Aloitin tekemään harjoituskansiota. Ajattelin, että se on järkevää nähden omat tietotaitoni, vaikka olin kyllä joskus okl:ssä sellaisen tehnytkin, mutta siitä on niin paljon aikaa. Saimme Annaliisan ja Jarmon kanssa tehtyä kaikki ompeluharjoitukset. Kiitos saumattomasta yhteistyöstä :) kotiin jäi poikkileikkauskuvien tekeminen ja napin ompelu. Voihan kiire :(

Teimme perjantaina Matin kanssa pienet elektroniikkatyöt, pörriäiset. Työhän tarvittiin vain paristopidike, moottori ja johdinta. Mooottorin liike piti tehdä epäkeskeiseksi. Omani pörisi oikeinkin hyvin. Laitoin moottoriin  pienen muovinpalan, jossa oli reikä porattuna sivussa, ei keskellä. Syntyi mitä ihanampia ötököitä.

Lauantaina meillä oli lopuksi koneneulontaa. Äidilläni on ollut neulekone ja hän teki sillä monia paitoja, mutta muistan myös, että välillä oli työnteko aika tuskaista. Koko työ saattoi tippua kesken kaiken. Olen itse ihan onneton keräämään tippuneita silmukoita, joten päätin tehdä työtä kieli keskellä suuta. Hitaasti ja rauhallisesti. Työtä oli ihana tehdä ja lankakerä hävisi kuitenkin aika äkkiä. Kun pudotimme valmiista työstä joka viidennen silmukan niin saimme valepatenttia. Hauska idea ja työ muuttui ihan toisenlaiseksi. Tein kotona tupsujentekolaitteella tupsut kumpaankin päähän. Nyt tuli kokeiltua senkin laitteen toiminta, sillä ostin sen yhden lähiopetuskerran jälkeen itselleni kotiin. Koulussa meillä ei ole neulekoneita, mutta äitini pohti, että pitäisikö hänen vanha koneensa kaivaa naftaliinista esiin...ehkä kesällä ;)

Vapaavalintainen elektroniikkatyö, valokuvavalaisin

Innostuin Kirja käsityöstä olleesta valokuvavalaisimen ohjeesta, kun luin kirjaa ( sivut 156-157, 6. luokan käsityö ). Työ tuntui mukavalta,  uudelta ja sellaiselta, jonka voisi toteuttaa omien oppilaiden kanssa. Valitsin sen vapaavalintaiseksi työksi ja halusin tehdä sen nyt heti tässä keväällä, jotta sen voisi vaikka ensi lukuvuonna teettää oppilailla, jos se onnistuu. Aloitin koko projektin valokuvan ottamisella, kiertelin omaa kotipihaani ja otin monesta eri paikasta kuvia. Päädyin lopulta kuvaan, jossa on joulupöydän kukkaset ulos vietynä asetelmana. Kuvan värithän vaikuttavat kehyksen värimaailmaan.

• Päätin seurata annettuja ohjeita ja miettiä matkalla miten tässä käy ja onko ohjeet hyvät. Aloitin työn tekemisen valaisimen rungosta.
• Mittasin 15 x 120 mm:n laudasta 350 mm pitkän palan ja sahasin sen.
• Tämän jälken lauta piti sahata pituussuuntaan kahtia. Tarkkana käskettiin olla, mutta mitään sen enempiä ohjeita ei annettu. En tiedä, voiko aina olettaa, että kuudesluokkalainen muistaa käyttää suorakulmaa tosin lopussa lukee, että havainnollista sahaaminen sekä reikien tekeminen.
• Viimeiseksi molemmista laudoista katkaistiin 130 mm:n palat. Tämän jälkeen minulla piti olla kaksi 130 mm:n palaa ja kaksi 210 mm:n palaa. En tiedä mihin se 10 mm olisi pitänyt hukata, mielestäni liikaa työskentelyvaraa.
• Ohjeessa käskettiin viilata ja hioa seuraavaksi, mutta minä porasin reiät ensin. Olen ainakin itse opettanut, että hiotaan vasta lopuksi, jos jotain menee kuitenkin vikaan porausvaiheessa, niin ei harmita niin paljon työn valuminen hukkaan.
•  Merkitsin pitempiin kappaleisiin reikien paikat ja porasin reiät pylväsporakoneella.

 

•  Numeroin kulmat ja laitoin merkkausnastat paikalleen, kumautin puunuijalla yhteen ja vielä tummensin merkin lyijykynällä.
•  Porasin reiät lyhyempiin kappaleisiin. Lukitsin syvyyden, jolloin kaikista tuli yhtä syvät. 
• Porasin myös sivuihin keskelle reiät kuvankiinnitystapeille.
•  Sahasin poratapit, 10 kappaletta, mittasin työntömitalla reiän syvyyden ja lisäsin siihen aineen vahvuuden 15 mm.. Ohjeessa ei ollut mitään mittaa tapeille, jotka tulivat sisäpuolelle. Tein niistä reilut.
• Hioin nyt kaikki osat hyvin ja piilotin kulmien numerot sisäpuolelle. Pohjaan porasin reiän.

•  Sahasin 4 mm:n vanerista taustalevyn. Mittasin ulkomitat työstäni.
• Porasin taustalevyyn kaksi 10 mm:n reikää seinäänkiinnitystä varten. Hioin reunat vähän pyöreiksi.
•  Työkaverini auttoi siirtämään valokuvan koulun koneelle, jotta sitä sai suurennettua ja sain tulostettua sen kalvolle. Paperileikkurilla pienensin kalvoa sopivan kokoiseksi.

•  Petsasin työn osat erikseen, sillä olen kokenut sen näin helpommaksi oppilaidenkin kanssa. Kaikki tulee värjättyä eikä mistään näy puuta. Taustan sävytin vain toiselta puolelta ja suojasin reunat maalarinteipillä, sillä petsi leviää helposti.
•  Kun petsi oli kuivunut, liimasin työn kasaan ja tarkistin kulmien suoruuden ja ristimitan. 
•  Taustavanerin lakkasin toiselta puolelta. Suunnittelukohdassa oli mainittu, että se jätetään puunväriseksi, jotta se heijastaa paremmin valoa.
•  Lopuksi lakkasin petsatut osat. Tässä pitää muistaa muistuttaa oppilaita, että otetaan pieneen kuppiin lakkaa, ettei koko lakkapurkki värjäänny.
•  Runko on valmis, mutta en totellut ohjetta enkä naulannut vielä taustalevyä paikalleen.
•  Opaalimuovia en löytänyt paikallisista rautakaupoista, mutta aviomies toi työpaikaltaan kirkasta ohutta muovia pienen palan. Se oli ohutta akryylimuovia, jota oli käytetty messuilla olleen ilmanvaihtokoneen esittelyovena.
• Tein reikätuurnalla reiät kalvoon ja muoviin. Aika lujaa sai hakata ja onneksi tajusin laittaa puupalikan alle, muuten olisi myös muistot keittiön lattiassa.

•  Elektroniikkatyön osuus jäi demolle Matin kanssa tehtäväksi. En ollut kuullutkaan saati sitten käyttänyt ennen nauhakuparoitua kytkentälevyä. Sain neljä kirkasta lediä ja yhdessä laskimme minkäsuuruiset vastukset tarvitaan. 
• 
  
• R led = U kok - U led  = 12  - 3.5  = 425
•                   I led                 0.02
•  Sitten asettelin vastukset ja ledit komponenttipuolelle rinnankytkentään. Tässä täytyi huomioida, että ledit tulivat oikeinpäin ja että niiden jalat olivat oikeissa nauhoissa. Taivutin jalkoja ja juotin kiinni. Piti olla äärettömän varovainen, että tinaa ei mennyt viereiseen nauhaan. Ne olivat tosi lähekkäin.
•  Ohjeessa ei puhuttu mitään siitä, että piti katkaista nauhoja, jotta virta ei kulkisi väärin ja syntyisi oikosulkuja tai ledit palaisivat saatuaan liikaa virtaa. Tein tämän katkaisuoperaatin pienellä minidremelin poranterällä. 
•  Katkaisin pätkät monisäikeistä sähköjohtoa, pujottelin Matin neuvosta ne kytkentälevyyn    (vedonpoisto) ja juotin kiinni oikeaan kuparinauhaan.
•  Kiersin johdot blugiin ja laitoin blugin verkkovirtamuuntajaan. Jännitystä, toimiiko? Huh, huh, toimii, mutta tosi himmeät olivat valot. Taas tarvittiin opettajan apua, sillä en tajunnut, että muuntaja pitää säätää 9 V jänniteelle. Nyt kirkastui.
• En juottanut johtoja kiinni blugiin, sillä ilmeni, että rungon reikä on liian pieni. Sitä pitää suurentaa ja samalla miettiä/keksiä miten kytkentälevy  kiinnitetään rungon sisään. Ohjeessa se käsketään kuumaliimata taustalevyyn, mutta näin valo jää todella himmeäksi. Matti ehdotti, että laitan taustalevyyn vielä alumiiniteippiä ( folioteippiä ), jotta ledien valo saadan mahdollisimman hyvin heijastettua. Kun valo heijastetaan taustan kautta, siitä ei tule liian pistemäinen vaan se leviää tasaisesti.
• Työ oli niin intensiivistä, että alla on ainoa kuva, jonka huomasin ottaa työskentelystä. Onneksi myös toinen ryhmäläisistämme tekee saman työn. Kaksin oli hyvä pähkäillä ja sai apua.
• Kirjan ohjeesta tuli sellainen kuva, että homma on ihan helppo, mutta se on kyllä jotain ihan muuta. Olen iloinen, että kokeilin nyt työn itse. Kytkentälevyyn on vaikea juottaa osia siten  ettei muodostuisi siltoja vääriin nauhoihin.                                                                                                         

•  Reikää suurennettiin puoleenväliin joka mahdollista sen että blugin kierreosaan saatiin kiinnitysmutteri kiristettyä. 
• Taustavaneriin liimasin folioteippiä. Löysin koululta kulmalistaa, josta sahasin sopivan palan ja petsasin sen samalla sävyllä kuin rungon. Se kiinnitettiin parilla ruuvilla valaisimen runkoon.
• Kytkentälevyn laitoin kuumaliimalla kiinni sihen. Nyt ei ainakaan pitäisi olla vaaraa oikosuluista.

 Tässä vielä kuvia valmiista työstä.

• Tuote soveltuu kyllä kuudesluokkalaisten kanssa tehtäväksi, mutta mielestäni ilman kytkentälevyä. Ledit ja vastukset voisi juottaa yhteen ihan ilman sitä. Ledit voisi kiinnittää vaikka vaneriin rungon sisälle. Näin jälkikäteen ajatellen rungon olisi voinut sisätä maalata valkoisella jolloin se olisi heijastanut paremmin valoa.
• Omalla tavallaan suunnittelu lähtee siitä millaisen valokuvan olet ottanut, sillä se määrää millainen on rungon väritys.Rungon osathan voi tehdä valmiiksi. Samoin elektronikkapuolen. 
• Työ on siksi hyvä, koska siinä yhdistetään sekä puuta että elektroniikkaa ja se on käyttöesine. 
• Työhon saadaan hienosti kierrätysteemaa, jos käytetään verkkovirtamuuntajan tilalla vanhoja kännykän muuntajia.
•  Kuvataide integroituu täydellisesti tähän työhön ja samoin kuvankäsittely. Mikään ei estä vaikka ottamasta montaa kuvaa ja tekemästä niistä kollaasia tai kuvan voi tehdä mustavalkoisena. Kuvankäsittelyyn on rajattomat mahdollisuudet ja tietotekniikka tulee samalla mukaan. 
• Sähköoppia sisätyy myös työhön. Miten luetaan piirikaaviota ja mikä on rinnankytkentä sekä miten lasketaan tarvitttavien vastusten arvot.  
• On todella tärkeää, että opettaja on aina tehnyt itsekin työt, jotka aikoo teettää. Ei riitä, että on kirja ja ohjeet siinä. Käytäntö on kuitenkin eri asia. Voi olla että tämä työ olisi ollut helppo teknisen työn opettajalle, mutta minulle siinä oli monta haastetta ja ilman opettajaa se ei olisi edennyt. Nyt kun olen sen tehnyt niin voisin sen oppilaillakin teettää, mutta juuri niillä muutoksilla, joista edellä kirjoitin. 
• lähteet                                                                                                                                               Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Luokkien 3-6 käsityönopetus.     Helsinki:WSOY

Neljäs lähiopetusjakso 5.2-8.2.2014 Kirjontaa :)

Aloitimme keskiviikkona Mallan kanssa luennolla kirjonnasta ja harjoittelimme myös kaikki pykäpistoja.Siitä on muutama vuosi, kun olen tehnyt niitä. Epäilen, että silloin kun opiskelin luokanopettajaksi eli kauan sitten. Naapurin ohjeistuksella ja Mallan avustuksella sain syntymään pistoja. Naapuri ompeli kokeneesti pistoja keskelle kangasta, minä tyydyin ihan reunoihin.

Luennon jälkeen demolla suunnittelimme kaikki millaisen kastanjetit haluamme tehdä. Malla vei ajatuksemme luennolla viidakon mailmaan ja minulle jäi sieltä ajatukseksi tuottaa tiikerin näköiset soittimet. Vähän täytyi googlettaa, että miltä se tiikeri näyttikään.Oranssi väri jo tuntui piristävän, sillä ulkona oli niin harmaata. Leikkailin huovasta palojan ja lähdin kiinnitttämään niitä erilaisin pistoin. Tein työn käyttäen etupistoja, tikkipistoja, varsipistoja, vuorottaisia varsipistoja ja  pykäpistoja. Solmuja ei saisi kirjonnassa käyttää, mutta täytyy tunnustaa, että kyllä niitä minulta löytyy ja osa pistoista on liian löysiä ja osa taas liian kireitä. Työn laatu ei ole tasaista, mutta varmaan se parantuisi mitä enemmän tekisi. Oli taas ihana huomata miten erilaisia töitä syntyy. Pöydälle ilmestyi mm. leijonaa, jänistä, kettua, apinaa, papukaijaa, sammakkoa ja krokotiilia.

 

Satun kanssa jatkoimme demolla vapaalla konekirjonnalla. Tätä en ollut ennen tehnyt. Valitsin ihan samanlaisen idean, mitä malleissa oli, sillä en osannut arvioida ollenkaan omaa taitotasoani tässä asiassa. Ompelukoneeseen vaihdettiin erilainen jalka ja lankana käytettiin kiiltävämpiä ja vähän paksumpia  lankoja. Kankaan taakse silitettiin tukikangas ja se pingotettiin kirjontakehyksen sisälle. Koneesta laitetaan syöttäjät pois päältä ja kaasua sai painaa aika reippaastikin. Kirjontaa oli mukava tehdä, kun tajusi, että omalla liikkeellä siirrät kangasta. Omista talventörröttäjistäni tuli hyvinkin herkät.

Moni lähti tekemään Unicef-nukkea, mutta minä valitsin pehmofrisbeen ja häntäpallon.Tiesin, että kykyni eivät varmasti vielä riittäisi nuken tekemiseen ja halusin jotain, mitä voisin vaikka koulussa tehdä ja omat taitoni rittäisivät sen ohjaamiseen . Otin kyllä nuken ohjeet, sillä mistäs sitä koskaan tietää kuinka tässä innostuu ja ainakin voin näyttää koulumme tekstiilityön opettajille ohjetta. Aloitin työt demolla ja tein ne loppuun kotona. Jätin frisbeen reunaan kolme senttimetriä tilaa, jolloin sen täyttäminen riisillä sujui suhteellisen näppärästi. Käytin täyttämisvaiheessa mehun pullottamisessa käytettävää "trattia", sillä riisit valuivat hyvin.  Kummatkin lentävät hyvin, kokeiltu on.

Tein kotona myös hernepussisammakon. Otin vähän kangasta mukaan, mutta en huomannut ottaa silityskangasta aplikoinnin alle. Aplikointi olikin tosi vaativa, sillä kangas veteli moneen eri suuntaan ilman vahvistusta. Jätin myös liian pienet saumavarat, jolloin sammakon muodot olivat haastavia tehdä.Tein vielä päälle ompelun, että saumat varmasti kestäisivät.

Demolla kokeilin aplikointia. Pyöreät muodot ovat haastavampia tehdä ainakin näin aloittajalle. Aloituskaava näytti vielä kukalta ( Marimekko blagiointia....) mutta lopputulos kyllä näyttää melkein enemmän paistetulta kananmunalta ;)

Otin koululta mukaan säkkikangasta ja kotona minulla olikin lankoja. Tein ryijysolmuja kolmella eri värillä. Leikkasin kankaan kaavan avulla ja ompelin reunat tiheällä siksakilla. Minulla oli silti ongelmia reunoissa. Voi olla, että kolme lankaa oli liikaa, mutta työstä tuli mukavan näköinen. Sopivaksi nukan leveydeksi löytyi vuoden 1983 raittiuskirjoituksista saatu maitoa mainostava viivoitin. Nostalgista. Tein samantyyliset silmät omalle siililleni kuin oli mallikappaleessakin ja ompelin kankaan kiinni säkkikankaaseen. Vatsapuolen kangas oli paljon pienempi ja oli mielenkiintoista neulata se kiinni, mutta onnistuin ja ompelin sauman kahteen kertaan, että se varmasti kestäisi. Olin kuitenkin tehnyt solmuja liian lähelle reunaa ja saumavarat olivat aika pienet. Jätin myös liian pienen kääntöaukon, joten tuskahiki oli otsalla, kun käänsin siilin oikeinpäin. Täytin vanulla ja ompelin käsin kiinni. Suloinen ja hellyttävä kaveri.

Halusin kokeilla myös patakintaan tekemistä ja otin siihen mukaan kankaanpalat. Kasvojen kirjonta oli mukavaa, mutta paljon siihen kulutin aikaa. Se ei ihan tuossa tuokiossa kuitenkaan syntynyt, mutta siitä tuli mielestäni hieno. Leikkasin kaavojen avulla kintaan osat, päälikankaan, väliintulevan kankaan ja vuorikankaan. Välikankaan ompelin kiinni vuorikankaaseen. Pähkäilin pitkään, että mikä on työjärjestys ja pyysin apua äidiltäni, joka on tehnyt elämänsä aikana paljon käsitöitä. Koska työohjetta ei ollut, järkeilimme ihan oman ja kyllä me kintaan kasaan saimme ja ihan siistinkin vielä.

Aloitin luennolla virvittäinompelua. Tein yhden mallikerran. Jatkoin kotona ja oma tyttäreni innostui myös kokeilemaan, joten mallitilkusta on kolme minun tekemiäni ja loput kirjaili Anna. Käytimme lankoja mitä korista löytyi, mutta vaikka siinä on kaikkia värejä sekaisin, työ näyttää hyvältä. Anna innostui vielä katsomaan millaisia malleja netistä löytyy.

Sillä aikaa kun Anna teki kokeiluja minä tein aidakankaalle sydänkirjanmerkkiä. Työ oli aika haastellista, sillä ottamani kuva oli liian kaukaa ja muuttui epäselväksi, kun sitä yritti suurentaa. Tiirailin tietokoneelta pujotteluja ja yritin laskea omastani samoja määriä. Kangas myös repesi reunasta, kun tein viimeistä riviä. En tajunnut, että tämänkin reunat olisi tarvinnut siksakata. Työ mahtui juuri ja juuri muovitaskun sisään. Lopuksi vielä letitin toisen reunan langat.

Löysin myös keskeneräisen työn varmaan ensimmäiseltä lähiopetusjaksolta. Lähdin pujottelemaan lankoja ja sain oman kulhoni valmiiksi. Annalla oli yökylässä kaveri ja hekin tekivät kumpikin omat kulhonsa. Ja hän sai tietysti oman mukaansa. Näin lähti mukava työ kiertämään.

Vohvelipujottelua en tehnyt nyt lainkaan, sillä tein sitä juuri joululomalla. Teimme syksyllä oman ekaluokkani kanssa pehmokaverit Ansan ja Ossin huovasta ja nyt projekti jatkuu niin, että teemme niille riippukeinut missä köllötellä. Tein malliksi oman riippukeinun. Jokainen on  pujotellut  taitojensa, kykyjensä ja mieltymystensä mukaan kankaat ja nyt on puutyöosuuden vuoro. Lisään kuvan, kunhan saamme projektin valmiiksi.

Kaikenlaiset kirjontatyöt ovat olleet todella mukavia, mutta aikaa tarvitaan paljon. Mikään ei valmistu hetkessä ja kaikkia pitäisi tehdä paljon, jotta työnjälki tulisi tasaiseksi ja siistiksi. Vielä jäi monta erilaista kirjontaideaa kokeilematta, mutta eiköhän niitä jossain välissä tule kokeiltua, nyt kun kipinä on syttynyt. Ryhmässämme on ihana olla, saa apua ja neuvoja ja paljon uusia ideoita sekä mikä parasta aivan uusia näkemyksiä käsityönopetukseen.