Tuparilahja

Saimme tammikuun lähiopetusjaksolla tehtäväksemme suunnitella tuparilahjan. Se tehdään liimapuulevystä ja sen työstämisessä pitää käyttää ainakin viittä erilaista suurta puuntyöstökonetta (pyörösaha, tasohöylä, oikohöylä, pyväsporakone, vannesaha, hiomakone tai alajyrsin). Suunnittelu aloitettiin jo demolla, mutta en päässyt millään käyntiin siellä. Kotona pähkäilin, että mitä se voisi olla ja tutkiskelin omaa ympäristöäni, mitä puuttuu tai tarvitsisi uudistaa. Piirtelin kuvat pikkujakkarasta, puunkantotelineestä, sohvan käsinojalle laitettavasta tuesta, juustotarjottimesta tai ovikolkuttimesta.Oli oikeastaan hyvä, että ohjeessa oli määrätty määrä sunnitteluille.Näin tuli suunniteltua viisi ihan erilaista työtä. Kun olin piirtänyt kaikki, en osannut valita mikä niistä olisi mukavin. Jakkara kiehtoi eniten, mutta epäilin omia resurssejani sen tekemiseen. En ole koskaan ollut kouluaikana teknisissä töissä ja minusta tuntui, että aina kaikki pojat tekivät jakkaran yläkoulun aikana. Kysäisin asiaa Jussilta ja hän lupasi auttaa jakkaran teossa.

Olin piirtänyt valmiiksi kaavat jakkaraan. Mallia otin oman isoäitini vanhasta jakkarasta. Sen on joku tehnyt itse ja se on sopivan pieni. Käytin pyörösahaa osien sahaukseen ja tasohöylällä ohensin laudan sopivaksi. Pyörösahan käytössä olen tosi arka. Sahaan aina mieluummin vannesahalla tai käsin.Tämä johtuu varmaan siitä, että olen saanut opiskeluaikana kappaleen lentämään siitä taaksepäin. Pelästyin, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Nytkin oli hyvä, että Jussi avusti. Tämä pyörösaha oli kyllä aivan uusi ja toimi kuin enkeli. Siinä oli hyvät ohjurit ja kelkat. Tasohöylää käytän aika paljon omassa työssäni. Koulun kone on huomattavasti pienempi ja sillä voi ottaa vain vähän kerrallaan pois. Niin pyörösahauksessa kuin tasohöyläyksessä pitää muistaa kappaleiden minimikoot, liian pientä kappaletta ei saa työstää. Tasohöylällä on myös muistettava, että liikaa ei saa kerralla ottaa pois vahvuudesta. Sormet kannattaa myös pitää tasohöylätessä työn päällä, sillä kappale voi lyödä sormille, kun sisällä olevat telat nappaavat siihen kiinni.

 

Demon aikana ehdin vielä porata pylväsporakoneella reiät jakkaran kanteen. Pylväsporakonetta käytän omassa työssäni paljon oppilaiden kanssa. Työ tulee aina kiinnittää huolella ja olen aina itse vieressä koneen käyttäjänä tai seuraan oppilaiden työskentelyä. Olen tullut vuosien kuluessa tarkemmaksi. Alussa saatoin antaa oppilaiden porata pareittain, olin toki itse lähistöllä. Nyt sellainen ei tulisi mieleenikään. Olen aina itse porausparina. Vannesahalla sahaus jäikin omalle koululle tehtäväksi, sillä aika loppui kesken. Ajattelin, että sahaan osat seuraavaksi kerraksi valmiiksi, mutta hion ne täällä Raumalla, sillä meillä ei ole näin hienoja hiomakoneita ja kiva on niitäkin käyttää pitkästä aikaa.

Sahasin koulun vannesahalla reunapalat ja jalkaosat. Tein paljon apusahauksia, jotta kaarevat muodot sai sahattua, mutta mielestäni onnistuin hyvin kaarevissa muodoissa. Sitten kasasin työn ja tajusin, että nyt tuli pieni ajatus- ja mittavirhe. Ei mennyt kaikki ihan nappiin. Onneksi työn voi kuitenkin korjata kahdellakin eri tavalla. Olisin voinut ottaa jalkaosista reunoista lisää pois, mutta silloin jalkojen muoto olisi vähän muuttunut. Toinen tapa oli lyhentää jalkaosia, jolloin kansi tippuu nätisti reunojen väliin. Niin tein. Harmitti silti vietävästi.

Sitten pähkäilin miten jakkara pysyy kasassa eikä heilu. Päädyin laittamaan jalat kiinni kanteen kahdella poratapilla/ jalka. Laitan reunalistat myös kolmella poratapilla kiinni, mutta sen voi tehdä vasta hiomisen jälkeen. Porasin ensin reiät jalkoihin ja laitoin sitten niihin merkkausnastat ja asettelin varovasti kannen ja reunalistat paikoilleen. Mittasin vielä etäisyydet reunoista ja kumautin puunuijalla. Porasin reiät kanteen ja mitoitin syvyyden niin, että ne eivät tulleet läpi. Nämä kaikki porasin pylväsporakoneella ja puuporanterällä.

Hioin kaikki kaarevat muodot Raumalla hiomakoneella, loistava laite.

Reunalistoihin porasin tapit, laitoin liiman väliin ja puristin kiinni. Jussin kanssa otimme kuitenkin tapit pois ja puristimme työn ilman niitä kasaan, koska muuten kansi olisi mennyt liikaa vinoon. Nyt tästä johtuen reunaan jäi pieni kolo. Tein siihen pienen korjauspalan. Vaikea kohta oli myös saada jalat niin tasaisiksi ettei jakkara keiku yhtään. Jakkaran teko on aika haasteellista. Voi olla, että jos tekisi useamman niin vaikka viides voisi jo onnistua :)

Tässä vielä kuvat valmiiksi hiotusta jakkarasta. Onneksi hiomakone on keksitty :)

Pintakäsittelyksi olin ajatellut valkolakkaa tai valkoiseksi maalausta. Löysin kuitenkin kirjahyllystäni kirjan ( Koti kauniiksi. Ohjeita ja ideoita kodin sisustamiseen. Nick Ronald ja David Roberts. Otava 1997 ), joka käsitteli erilaisia maalaamisen perustekniikoita. Selailin sitä ja löysin kaksiväripatinoinnin. Päätin kokeilla sitä. Ei varmaankaan ole mitään järkeä tehdä tälläisia kokeilua koulutöihin, joita arvostellaan, mutta edellisestä työstä kommentit saaneena ja itseni kanssa keskustelut suorittaneena päätin että menkööt. Itseäni varten tässä opiskelen enkä muita miellyttääkseni. Eipä tälläisia kokeiluja muuten tule tehtyä, meni sitten syteen tai saveen.
Tein kirjan ohjeen mukaan ja petsasin ensimmäiseksi työn. Kun työ oli kuivunut, maalasin sen valkoisella vesiohenteisella maalilla päälle.

Levitin petsin päälle neljä kertaa valkoista maalia. Sitten kaivoin hiekkapaperia esiin ja aloin hiomaan syiden suuntaan niin että pohjaväri alkoi tulla esiin. Yritin hioa esiin sellaisia kohtia, joissa kulutuksen jälki ensimmäiseksi näkyisi. Tämä olikin aika työteliäs ja aikaa vievä vaihe. Hanskatkin meni puhki ja sormenpäät olivat aika kovilla. Hioin ensin 80:llä, sitten 100:lla ja lopuksi vielä 120:llä. Ulkona oli hyvä hioa pienessä tuulessa ja samalla nauttia keväisistä tunnelmista :)

                                                 

Kyselin paikallisista maali- ja rautakaupoista antiikkivahaa ( Kymin Palokärjen valmistamaa Kova-entisöintivahaa ) mutta sellaista ei ollut saatavilla.  Joten päädyin lopuksi viimeistelemään työni Osmo colorin läpikuultavalla kirkkaalla puuvahalla. Luultavasti tätä ei voi käyttää alakoulussa, sillä se sisältää liuotinbensiiniä. En oikeasti tiedä. Vahan pitää antaa kuivua 24 tuntia.

                              

On tosiaan hyvä vaatia useampi suunnitelma tulevasta työstä. Jos yksin on vaikea keksiä niin voisihan niitä pähkäillä parinkin tai pienen ryhmän kanssa. Piirtäminen on aina oma juttunsa, mutta muovailuvahaa voi käyttää ja paperista / kartongista voi tehdä pienoismallin työstä. Omissa piirustuksissani ei ihan ole perspektiivit kohdallaan, mutta se ei kuitenkaan ole nyt se tavoiteltavin asia.. Tuparilahja on ehkä vähän kaukana kuudesluokkalaisten maailmasta , mutta se voisi olla tavara omaan huoneeseen / kotiin tai vaikkapa kaverille syntymäpäivälahjaksi. Tai sitten rajaus on tiukka eli suunnittele esim. tässä tapauksessa istuin. Tekstiilitöissä voisi vaikka päällystää istuimen. On olemassa helpompia malleja istuimen tekoon kuin tämä minkä minä tein. Tosin tämänkin voisi oikein hyvin tehdä ilman kaarevia muotoja. Jalkojen kolot toimivat jo itsessään tukina ja olen tehnyt poratappiliitoksia jo neljäsluokkalaisten kanssa eli kuudesluokkalaiset pystyisivät oikein hyvin. Minusta on mukava tehdä aina käytännöllisiä töitä, siis sellaisia joita voi käyttää ei koristeita.

Työturvallisuus on kaikkein tärkein asia isoilla koneilla työskenneltäessä. Näistä koneista alakoulussahan ei voi käyttää kuin pylväsporakonetta. Hiomakoneista en ole nyt ihan varma. Pylväsporakoneella pitää aina muistaa kiinnittää työ kunnolla. Kaikkien koneiden kanssa pätee se, että hiukset kiinni, väljät paidanhelmat housuihin ja roikkuvat hihat ylös. Kuulosuojaimia on hyvä opetella käyttämään aina, sillä käsisahatkin pitävät välillä kaameita vonkaisuja. Opettaja itse on elävä esimerkki työturvallisuusasioissa.

Itse olen koko ajan kokenut ikäväksi tilanteeksi sen, että olen ainoa henkilö, joka koulussamme opettaa teknisiä töitä. Olisi hyvä saada joskus kollegiaalista apua ja uusia ideoita. Toki kanssani on melkein aina koulunkäynninohjaaja tunneilla ja silloin voi toisen aikuisen kanssa keskustella ja pohtia tehtäviä juttuja. Täydennyskoulutusta on ollut vähän luokanopettajille ja koska en kuitenkaan ole teknisen työn ainenopettaja en ole koskaan osallistunut mihinkään heidän koulutuksiinsa. Tämä koulutus on nyt mainio juttu.

Olen tyytyväinen omaan työhöni. Jakkaralla on hyvä istua, se on kevyt ja vaikka onkin uusi niin näyttää vanhalta kuluneelta niinkuin olikin tarkoitus. Jos raaskisi niin sen voisi antaa hyvällä mielin uuteen tupaan lahjaksi.

Ompelun kurssityö

Kurssityön aiheena ompelussa on "Lahja minulta Sinulle". Nyt tässä mietinkin, että taidan olla aika itsekäs, sillä olen tehnyt lahjan itselleni. Tosin aina sanotaan, että itseäänkin pitää arvostaa ja omalla tavallaan palkita itseään.

Tuotteen idea lähtee siitä, että olen Facebookissa jäsenenä kahdessakin eri ryhmässä, Alakoulun aarreaitta ja al-ku-o-pet-ta-jat. Sinne pystyvät kollegat laittavat mitä ihanimpia juttuja. Tässä keväällä  näin upean kuvan kankaisesta seinälokerikosta, joka oli laitettu pianon taakse tarranauhoin. Mietin, että ompa hyvä idea ja että lokerikon voisi vaikka ripustaa seinälle, kun luokassani ei ole pianoa.

 Joten nyt tuli oiva tilaisuus ilahduttaa itseäni ja tuote tulee todelliseen tarpeeseen ja samalla toivottavasti ompelutaitoni vähän karttuvat. Meillä joutuu aina välillä vaihtamaan luokkaa, mutta tämän lokerikon saa aina vietyä seuraavaan tilaan. Sen voi laittaa seinälle tai vaikkapa tilanjakajaksi luokkaan.

Visuaalinen suunnitelma

Äitini on aikoinaan ommellut todella paljon ja meillä on yksi vaatehuone aika täynnä erilaisia kankaita esimerkiksi paljon on aikoinaan ostettu Forssan Finleyssonilta. Päätin, että käytän sieltä löytyviä kankaita. Pohjakankaan pitää olla vahvaa kangasta, johon on helppo kuitenkin ommella taskut kiinni. Löysimme nurkasta rullan farkkukangasta. Mammani on sen aikoinaan ostanut, kun ompeli pappalle työtakkeja. Kangas on kyllä kakkoslaadun kangasta, mutta siinä olevat pienet "kauneusvirheet" eivät haittaa. Taskukankaiksi valitsin paksuhkoja puuvillakankaita. Otin myös Raumalta mukaani viime lähiopetusjaksolla kahta erilaista puuvillakangasta. Lokerikkoon tulee yhdeksän noin A4 kokoista taskua kolmeen riviin. Suuret taskut siksi, että niihin myös mahtuukin jotain, esim matematiikan havaintovälineitä tai äidinkieleen liittyviä juttuja, joita oppilaat voivat itse hakea lokerikosta. Työn yläreunaan tulee ripustuslenkit ja työ ripustetaan puiseen "harjanvarteen". Taskuihin haluan käyttää nyt oppimiani erilaisia ompelutekniikoita.Taskukankaat valittiin kolmen naisen voimin, otimme kankaita esille ja vertailimme mitkä värit sointuvat toisiinsa ja miltä ne näyttävät pohjakankaalla. Toki minulla oli tekijänä viimeinen sana valinnoissa, mutta olisin yksin varmaan valinnut " värittömämpiä" kankaita kuin mitä äitini ja tyttäreni suosittelivat. Tuotteesta tuli tehtyä kolme suunnitelmaa. Kankaat vaihtoivat paikkaa, ripustuslenkkien muoto vaihtui ja vielä viimeisenkin luonnoksen jälkeen oli pientä eroavaisutta valmiissa tuoteessa verrattuna suunnitelmaan.

                                 

Tekninen suunnitelma

                                      

                                       

Tuotteen valmistusprosessi

Pohjakankaan reunoihin tein 2-taitteisen päärmeen. Taitoin ja silitin sisä- ja ulkovarat yhtä leveiksi. Neulasin aika tiheästi ettei päärme aukenisi ompelun lomassa. Ohensin kulmat.Ompelin kumpaankin reunaan suoran ompeleen lähelle reunaa. Peruutin alussa ja lopussa. Tikki omalla tavallaan hukkui kankaaseen. Olin aluksi ajatellut, että laitan taskut tummalle puolelle ns. oikealle puolelle, mutta nurja puoli näytti niin hauskalta, että valitsinkin sen oikeaksi puoleksi. Työ sai omalla tavallaan kehykset.

Tein A4-kokoisen pahvisen mallin taskuille eli siis kaavan, jonka avulla leikkasin kaikki taskut. Päätin tehdä kahdet ensimmäiset taskut ihan perustaskuina.Tein niihin samoin 2-taitteiset päärmeet. Ohensin kulmat ja taskun yläosan päärmeen tein vähän leveämmäksi. Tässä vaiheessa ajattelin vielä,että kun ompelen taskut kiinni pohjakankaaseen, ompelen niihin keskelle saumat jakamaan taskuja pienemmiksi osioiksi.

Kahteen seuraavaan taskuun tein katesauman keskelle koristeeksi.Katesaumassa neulataan kankaan nurjat puolet vastakkain niin, että toinen saumavara on leveydeltään 1.5 cm ja toinen 0.5 cm. Ensimmäinen sauma ommellaan 0.5 cm:n etäisyydeltä lyhyemmän saumavaran reunasta. Leveämpi vara taitetaan kapeamman päälle ja silitetään sauma ompeluasentoon. Neulataan ja ommellaan suora ommel ihan taitteen reunaan. Taskuista tuli hauskan näköiset kun siniset raidat muuttivat suuntaansa. Tämän jälkeen tein reunoihin 2-taitteiset päärmeet. Ohensin kulmat ja tein yläpäärmeen vähän leveämpänä.

Kahteen seuraavaan taskuun ompelin erilaisella punaraidallisella kankaalla vinoreunakkeen taskun yläosaan. Neulasin kaitaleen kankaan oikealle puolelle. Ompelin suoraompeleen taittetta pitkin. Taitoin kaitaleen reunan ympäri nurjalle puolelle niin, että koneommel peittyi. Neulasin kaitaleen.Ompelin oikealta puolelta aivan kaitaleen reunasta. Tämä ei ole ollenkaan helppoa saada siististi tehtyä, mutta aika hyvin mielestäni onnistuin. Reunoihin tein taas 2-taitteiset päärmeet ja ohensin kulmat. Nyt piti myös ottaa ylimääräistä pois vinoreunakkeen sisältä, ettei kulma kasvanut liian paksuksi ommella.

Viimeinen yhdeksäs tasku oli vetoketjutasku. Tein taskusta eräällä tavalla pussukan. Nyt huolittelin ensimmäistä kertaa kankaan reunat, sillä muutenhan olin tehnyt kaikkiin 2-taitteisen päärmeen, mutta tähän tuli ihan yhdyssauma lopuksi reunoihin. Ihan täydellistä vetoketjuhalkiosta ei tullut, mutta tämä oli toinen kerta, kun vetoketjua ompelin. Ensimmäinen tuli mallikansioon.

Kannatinnauhat tein nelinkertaisena. Tein osan omenakankaasta ja osan raidallisesta kankaasta. Omenakangasta ei voinut repiä lankasuoraan, vaan oli haettava lankasuora vetämällä yksi lanka pois ja sitten leikattava sitä pitkin. Mittaliisan avulla käänsin sentin saumavaran päihin ja reunat käänsin ensin sisälle, silitin ja sen jälkeen taitoin kankaan taas kahtia ja silitin. Nyt kangas oli nelinkerroin. Ompelin suoralla ompeleella reunat ja päät.

Nyt kaikki yhdeksän taskua olivat valmiina ja oli pakko välillä sovittaa niitä pohjan päälle. Vielä tässä vaiheessa muutin taskujen paikkoja alkuperäisestä suunnitelmasta. Nyt katsottiin mikä sopii mihinkin ja luo hyvän tunnelman. Tässä vaiheessa päätin, että en tee välisaumoja kahteen omenataskuun enkä raitataskuihin, koska niistä tulee sitten turhan pienet. 

Ompelin raidalliset kannatinnauhat aivan samoin kuin omenakankaiset. Raidallisiin kannattimiin olin ostanut koristeeksi isot napit. Nyt alkoi suuritöinen vaihe, sillä tajusin, että en pysty ompelemaan kannatinnauhoja paksun alikankaan päärmeen päälle. Ei kestä neulat ja ompelukone. Siirsin nauhat vähän alemmaksi ja ompelin ne pelkkään pohjakankaaseen. Ensin nurjalta puolelta ja sitten oikealta, jolloin ensimmäinen sauma jäi piiloon.

                                           
Kannatinnauhojen jälkeen asettelin taskut vielä kerran pohjakankaan päälle. Mittasin niin, että kaikista taskuista olisi yhtä paljon matkaa reunoihin. Mittasin myös taskujen keskinäiset välimatkat yhtä pitkiksi. Neulasin kiinni reunimmaiset kuusi taskua pohjakankaaseen ja aloitin ompelemaan. Ompelin toisen reunan taskut, kun tajusin, että alilanka olisi pitänyt vaihtaa mustaksi. Mietin, että antaisiko olla, mutta totesin, että se harmittaa varmasti minua jälkikäteen ja purin kaikki taskut irti. Vaihdoin alilangan ja ompelin taskut uudestaan kiinni. Sitten ompelin toisen reunan taskut ja lopuksi keskellä olevat taskut. Työ on nyt valmis.

                               
                                            

Arviointi

Olen ommellut tuotteen niin hyvin kuin vain taitoni antavat periksi. Olen tehnyt työtä monella kerralla eräällä tavalla jakanut ison urakan pieniksi osiksi. Ensin ompelin pohjakankaan. Sitten pidin taukoa ja seuraavlla kerralla tein kaksi taskua. Sitten taas ompelin kaksi seuraavaa taskua. Vetoketjutaskun ompelemiseen meni yksi kerta kaikkine pähkäilyineen. Ripustuslenkit tein kahdella eri kerralla ja kahdella viimeisellä kerralla ompelin taskut kiinni pohjakankaaseen. Töissä ja omassa perhe-elämässä on ollut kaikenlaista kiirettä, siksi tuotetta on tehty niin monella kerralla ja toiseksi en olisi pitempää aikaa varmaan jaksanutkaan tehdä kerralla, sillä jouduin paljon miettimään mitä teen, aivojumppaa.

Alkuperäinen suunnitelma on muuttunut matkan varrella. Taskujen paikat ovat vaihdelleet ja ensin esim. kannatuslenkkien päistä piti tulla erilaisia, mutta  aika ja omat taidot ovat muovanneet suunnitelmaa.

Kaiken tihrustamisen jälkeen täytyy varmaan myös tilata aika optikolle, sillä joskus tuntui niin pieneltä tuo tikki varsinkin tummassa kankaassa. Enemmän ommellut henkilö olisi varmaan tehnyt tuon työn paljon nopeammin ja huomannut todellakin vaihtaa sen alilangan ennen taskujen ompelua, mutta olen kuitenkin tyytyväinen prosessiin. Olen oppinut paljon ja tällainen ns. ennakoiva ymmärrys että mitä täytyy huomioida jo ennen kuin alat ompelemaan tulee varmasti kehittymään mitä enemmän teet.

Ompelusta saamamme monistenivaska on ollut ahkerassa käytössä ja harjoituskansion tilkut myös. Olen oppinut paljon ja saanut nyt vähän toistoakin ompelutekniikoihin. Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman siistiä työnjälkeä ja siksi myös aikaa on kulunut. Sain viime lähiopetusjaksolla hyvän neuvon opiskelutoveriltani, että aina kannattaa silittää, silloin on helpompi ommella.

Muutama nuppineula katkesi ja vääntyi työ tohinassa.. Otin myös itseltäni pieniä verikokeita, kun kankaan päällä taskuja kiinnitin, siis laastariakin tarvitaan ompelussa :)

Iso kiitos kuuluu myös äidilleni. Häneltä sai kysyttyä aina, että teenkö oikein. Yksi asia mitä en hallitse on valokuvaaminen eli dokumentointi. Teen innoissani ja sitten yhtääkkiä muistan, että piti ottaa niitä kuviakin.

Taskuihin olisi ollut ihana tehdä päällikeompeluja tai jotain kirjontaa, mutta nyt tuli aikapula vastaan. Tosin pohjakankaaseen jäi vielä tilaa, niin mikään ei estä lisäämästä sinne myöhemmin pieniä taskuja, joissa olisi jotain ekstraa.
                                       

Valmiiseen tuotteeseen olen enempi kuin tyytyväinen. Se on hyvänkokoinen ja värit sointuvat toisiinsa. Mikä parasta se on ihan omatekemäni ja sen kyllä kehtaa laittaa seinälle. Taskut ovat tarpeeksi suuret ja vahvat ja tulevat toivottavasti kestämään kovaakin käyttöä. Siihen voi vielä ommella lisäjuttuja, jos tarve vaatii esim. ripustuslenkkejä tai jotain vastaavaa.

Didaktinen osio

Jos antaisin oppimistehtäväksi oppilaille " Lahja minulta sinulle", ei omat taitoni varmastikaan riittäisi tässä vaiheessa siihen mitä kaikkea he keksisivät. Näin ollen minun ainakin pitäisi rajata tuote ottamalla omat taitoni  huomioon. Olisi hyvä, että kaikki tekisivät samaa tuotetta, jolloin pienten opetustuokioidenkin pitäminen olisi paljon helpompaa. Tämän oman valitsemani tuotteen pystyisin kyllä ohjaamaan oppilaille. Tekisin sen viides- tai kuudesluokkalaisten kanssa, sillä kolmannella vasta suoritetaan ompelukoneajokortti ja neljännellä ehkä vähän pienempi ompelutyö. Tuotetta ei kuitenkaan tehtäisi näin isossa mittakaavassa missä minä sen toteutin, pienempikin varmasti riittäisi. Koulumme opetussuunnitelmassa on kyllä viidennellä ja kuudennella luokalla vain maininta ylä-tai alaosan vaatteen tekemisestä, mutta neljännellä luokalla mainitaan kaavan käyttö.

Hain ison kasan kirjoja tekstiilityön luokasta ja löysin ainakin kolmesta eri kirjasta nyt tekemäni tuotteen eli monitasku tavaroille (vuoden 1975 Iloa tekstiilityöhön 3-4 kirja), seinäpussikko   (vuoden 2002 Hyvä sauma opettajan aineiston perusosa) ja seinätasku (vuoden 2005 5.-6. luokkien tekstiilityö-kansio).  En ole itse tehnyt koulussa kyseistä tuotetta enkä kyllä ole nähnyt meidän koulun tekstiilityön opettajienkaan sellaista toteuttavan. Itsehän sain idean toteuttamiseen netistä.

Nelikenttä 
Taidon ja tiedon neljännes:

Materiaalitietoutta vahvistetaan, kun mietitään millaisen pohjakankaan valitsee ja millaisista kankaista taskut tekee. Ovatko kankaat perinteisiä puuvillakankaita vai haluaako kokeilla joatin uutta esim kristallimuovia.
Ompelutekniikoissa käytetään jo opittuja tai opitaan uusia. Tekeekö taskun yksinkertaisena vaiko kaksinkertaisena. Tekeekö 1-taitteisen päärmeen vaiko 2-taitteisen päärmeen.Opetellaan kulmissa ohennus. Haluaako tehdä taskun, jonka voi sulkea ( nappi- tarra vaiko vetoketjutasku ).
Tuotteeseen voi yhdistää halutessaan vaikkapa aplikointia, konekirjontaa, kirjontaa tai kankaanpainantaa.
Miten kiinnität työsi seinälle, onko siinä ripustuslenkit vai tuleeko ylä- ja alareunaan esim. puurimaa. Vai laitatko purjerenkaat tai henkarin. Pohjakankaan koko vaikuttaa kiinnitysratkaisuun. Monista mahdollisuuksista voi valita mieleisensä.

Sunnnittelun neljännes:

Oppilas suunnittelee itse työn ulkoasun ja rakenteelliset ratkaisut. Millaisille tavaroille hän haluaa sen tehdä ( tarkoituksenmukaisuus ) ja samalla miettii millainen on sen paikan esim. värimaailma mihin tuote tulee ja miten hän sommittelee taskut. ( esteettisyys ).

Työskentelytaitojen neljännes:

Tuoteen tekemisessä alun suunnittelusta loppuun saakka vaaditaan pitkäjännitteisyyttä, tuotteen tekeminen on kokonainen prosessi. Hän oppii käyttämään ompeluun tarvittavia työvälineitä ja ompekonetta tarkoituksen mukaisesti ja turvallisesti.


Kasvatuksellinen neljännes:

Tuote tukee kestävää kehitystä, sillä aina ei tarvitse ostaa uutta tuotetta kaupasta ja osan  kankaista voi vaikka kierrättää. Periaatteessa työn voi taas kierrättää eteenpäin, kun ei halua enää pitää lokerikkoa seinällä,  vaikkapa leikata poppana- tai matonkuteiksi.  Itsetunto kehittyy , kun tekee tuotteen itse alusta loppuun. Minä pystyn ja saan aikaiseksi. Työn ilo on mielestäni tärkein kasvatuksellisesti. On tärkeää, että tuotetta tehdessä tunnet, että se on sinun itsesi suunnittelema ja pystyt vaikuttamaan omaan työskentelyysi.

Työskentelyn voi aloittaa pohtimalla miksi pöydällä on aina paljon pientä tilpehööriä ja miksi usein pienet tavarat ovat hukassa, esim. kirjastokorttia ei löydy, kun sitä juuri tarvitsisit. Missä olisi niille hyvä näkyvä paikka. Opettaja voi sanoa sanan seinätasku ja sitten voidaan koota yhteen taululle millaisia mielikuvia sana oppilaissa saa aikaiseksi. Tuotteesta on paljon kuvia olemassa. Opettaja voi koota niistä jonkinlaisen koosteen ja näyttää niitä. Jos opettajalla on valmis lokerikko voi sitäkin näyttää. Voidaan yhdessä ideoida erilaisia pieniä yksityiskohtia ja niistä oppilas valitsee muutaman. Jos on aikaa niin sitten voi todellakin vaikka integroida kankaanpainannan tai sitten kirjonnan.Lokerikko on myös osa suurempaa kokonaisuutta, oman huoneen sisustusta. Nyt on hyvä mahdollisuus pohtia yhdessä mitä on sisustaminen.

Oppilaiden suunnittelussa voidaan huomioida mitä kankaita esim. koululta löytyy tai mikä on työn maksimikoko. Työn voi piirtää paperille tai jos on tietokone käytössä niin piirtää sillä. Opettaja voi antaa myös valmiin monisteen, johon suunnitellaan tuote. Siinä on muutamia kohtia valmiina, mitä oppilaan tulee ottaa huomioon suunnittelussaan. Osaa oppilaista helpottaa tehdä tämän avulla oma suunnitelmansa, ei tarvitse lähteä ihan alusta. Kun lopullinen suunnitelma on valmis, niin siitä pitää piirtää kaavat ja leikata ne. Pohjakankaan reunat voi tehdä 1-taitteisella päärmeellä, 2-taitteisella päärmeellä tai erillisellä kaitaleella. 

Eriyttämistä tapahtuu varmaan ihan luonnostaan. Nopeammin työskentelevät voivat lisätä työhönsä enemmän pieniä yksityiskohtia tai koristella taskuja esim. kirjoen, kun ne on ommeltu, mutta ei vielä kiinnitetty pohjakankaaseen.

Työskentely etenee suunnittelun kautta kaavojen teon kautta kankaiden leikkaamiseen ja ompelemiseen. Opettajan pitää muistuttaa, etttä kaavoihin pitää lisätä saumavarat. Tässä vaiheessa on tarvinnut pitää pieni opetustuokio taskujen tekemisestä. Olisi hyvä olla mallit erilaisista taskuista ja ohjeet niiden tekemiseen. Muovista tehtäviin taskuihin on ihan omat ohjeensa, mikäli joku niitä tekee. Hyviä kirjallisia ohjeita noudattamalla osa pystyy varmasti etenemään aika omatoimisesti. Meillä on omassa koulussani niin vähän ompelukoneita, että parilla pitää olla yhteinen kone, näin on aika luonnollista, että työtä tehdään pareittain ja siinä toinen pystyy neuvomaan toista. Työhön tarvittavat nauhat voivat olla kaksinkertaisia tai nelinkertaisia.

En osaa ajatella kuinka kauan tuotteen valmistamiseen menee, sillä en ole vetänyt tällaisia projekteja kovinkaan montaa. Olen kerran tehnyt laukun kolmasluokkalaisten kanssa. Siinä meni oikeastaan koko syksy, kun ensin aloitettiin ompelukoneajokortin suorittamisella. Tosin siinä ohessa teimme nyörejä ja solmuja. Aikataulutukseen vaikuttaa varmasti myös se kuinka paljon opettaja rajoittaa työskentelyä, esim. montako taskua saat tehdä.