Tuparilahja

Saimme tammikuun lähiopetusjaksolla tehtäväksemme suunnitella tuparilahjan. Se tehdään liimapuulevystä ja sen työstämisessä pitää käyttää ainakin viittä erilaista suurta puuntyöstökonetta (pyörösaha, tasohöylä, oikohöylä, pyväsporakone, vannesaha, hiomakone tai alajyrsin). Suunnittelu aloitettiin jo demolla, mutta en päässyt millään käyntiin siellä. Kotona pähkäilin, että mitä se voisi olla ja tutkiskelin omaa ympäristöäni, mitä puuttuu tai tarvitsisi uudistaa. Piirtelin kuvat pikkujakkarasta, puunkantotelineestä, sohvan käsinojalle laitettavasta tuesta, juustotarjottimesta tai ovikolkuttimesta.Oli oikeastaan hyvä, että ohjeessa oli määrätty määrä sunnitteluille.Näin tuli suunniteltua viisi ihan erilaista työtä. Kun olin piirtänyt kaikki, en osannut valita mikä niistä olisi mukavin. Jakkara kiehtoi eniten, mutta epäilin omia resurssejani sen tekemiseen. En ole koskaan ollut kouluaikana teknisissä töissä ja minusta tuntui, että aina kaikki pojat tekivät jakkaran yläkoulun aikana. Kysäisin asiaa Jussilta ja hän lupasi auttaa jakkaran teossa.

Olin piirtänyt valmiiksi kaavat jakkaraan. Mallia otin oman isoäitini vanhasta jakkarasta. Sen on joku tehnyt itse ja se on sopivan pieni. Käytin pyörösahaa osien sahaukseen ja tasohöylällä ohensin laudan sopivaksi. Pyörösahan käytössä olen tosi arka. Sahaan aina mieluummin vannesahalla tai käsin.Tämä johtuu varmaan siitä, että olen saanut opiskeluaikana kappaleen lentämään siitä taaksepäin. Pelästyin, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Nytkin oli hyvä, että Jussi avusti. Tämä pyörösaha oli kyllä aivan uusi ja toimi kuin enkeli. Siinä oli hyvät ohjurit ja kelkat. Tasohöylää käytän aika paljon omassa työssäni. Koulun kone on huomattavasti pienempi ja sillä voi ottaa vain vähän kerrallaan pois. Niin pyörösahauksessa kuin tasohöyläyksessä pitää muistaa kappaleiden minimikoot, liian pientä kappaletta ei saa työstää. Tasohöylällä on myös muistettava, että liikaa ei saa kerralla ottaa pois vahvuudesta. Sormet kannattaa myös pitää tasohöylätessä työn päällä, sillä kappale voi lyödä sormille, kun sisällä olevat telat nappaavat siihen kiinni.

 

Demon aikana ehdin vielä porata pylväsporakoneella reiät jakkaran kanteen. Pylväsporakonetta käytän omassa työssäni paljon oppilaiden kanssa. Työ tulee aina kiinnittää huolella ja olen aina itse vieressä koneen käyttäjänä tai seuraan oppilaiden työskentelyä. Olen tullut vuosien kuluessa tarkemmaksi. Alussa saatoin antaa oppilaiden porata pareittain, olin toki itse lähistöllä. Nyt sellainen ei tulisi mieleenikään. Olen aina itse porausparina. Vannesahalla sahaus jäikin omalle koululle tehtäväksi, sillä aika loppui kesken. Ajattelin, että sahaan osat seuraavaksi kerraksi valmiiksi, mutta hion ne täällä Raumalla, sillä meillä ei ole näin hienoja hiomakoneita ja kiva on niitäkin käyttää pitkästä aikaa.

Sahasin koulun vannesahalla reunapalat ja jalkaosat. Tein paljon apusahauksia, jotta kaarevat muodot sai sahattua, mutta mielestäni onnistuin hyvin kaarevissa muodoissa. Sitten kasasin työn ja tajusin, että nyt tuli pieni ajatus- ja mittavirhe. Ei mennyt kaikki ihan nappiin. Onneksi työn voi kuitenkin korjata kahdellakin eri tavalla. Olisin voinut ottaa jalkaosista reunoista lisää pois, mutta silloin jalkojen muoto olisi vähän muuttunut. Toinen tapa oli lyhentää jalkaosia, jolloin kansi tippuu nätisti reunojen väliin. Niin tein. Harmitti silti vietävästi.

Sitten pähkäilin miten jakkara pysyy kasassa eikä heilu. Päädyin laittamaan jalat kiinni kanteen kahdella poratapilla/ jalka. Laitan reunalistat myös kolmella poratapilla kiinni, mutta sen voi tehdä vasta hiomisen jälkeen. Porasin ensin reiät jalkoihin ja laitoin sitten niihin merkkausnastat ja asettelin varovasti kannen ja reunalistat paikoilleen. Mittasin vielä etäisyydet reunoista ja kumautin puunuijalla. Porasin reiät kanteen ja mitoitin syvyyden niin, että ne eivät tulleet läpi. Nämä kaikki porasin pylväsporakoneella ja puuporanterällä.

Hioin kaikki kaarevat muodot Raumalla hiomakoneella, loistava laite.

Reunalistoihin porasin tapit, laitoin liiman väliin ja puristin kiinni. Jussin kanssa otimme kuitenkin tapit pois ja puristimme työn ilman niitä kasaan, koska muuten kansi olisi mennyt liikaa vinoon. Nyt tästä johtuen reunaan jäi pieni kolo. Tein siihen pienen korjauspalan. Vaikea kohta oli myös saada jalat niin tasaisiksi ettei jakkara keiku yhtään. Jakkaran teko on aika haasteellista. Voi olla, että jos tekisi useamman niin vaikka viides voisi jo onnistua :)

Tässä vielä kuvat valmiiksi hiotusta jakkarasta. Onneksi hiomakone on keksitty :)

Pintakäsittelyksi olin ajatellut valkolakkaa tai valkoiseksi maalausta. Löysin kuitenkin kirjahyllystäni kirjan ( Koti kauniiksi. Ohjeita ja ideoita kodin sisustamiseen. Nick Ronald ja David Roberts. Otava 1997 ), joka käsitteli erilaisia maalaamisen perustekniikoita. Selailin sitä ja löysin kaksiväripatinoinnin. Päätin kokeilla sitä. Ei varmaankaan ole mitään järkeä tehdä tälläisia kokeilua koulutöihin, joita arvostellaan, mutta edellisestä työstä kommentit saaneena ja itseni kanssa keskustelut suorittaneena päätin että menkööt. Itseäni varten tässä opiskelen enkä muita miellyttääkseni. Eipä tälläisia kokeiluja muuten tule tehtyä, meni sitten syteen tai saveen.
Tein kirjan ohjeen mukaan ja petsasin ensimmäiseksi työn. Kun työ oli kuivunut, maalasin sen valkoisella vesiohenteisella maalilla päälle.

Levitin petsin päälle neljä kertaa valkoista maalia. Sitten kaivoin hiekkapaperia esiin ja aloin hiomaan syiden suuntaan niin että pohjaväri alkoi tulla esiin. Yritin hioa esiin sellaisia kohtia, joissa kulutuksen jälki ensimmäiseksi näkyisi. Tämä olikin aika työteliäs ja aikaa vievä vaihe. Hanskatkin meni puhki ja sormenpäät olivat aika kovilla. Hioin ensin 80:llä, sitten 100:lla ja lopuksi vielä 120:llä. Ulkona oli hyvä hioa pienessä tuulessa ja samalla nauttia keväisistä tunnelmista :)

                                                 

Kyselin paikallisista maali- ja rautakaupoista antiikkivahaa ( Kymin Palokärjen valmistamaa Kova-entisöintivahaa ) mutta sellaista ei ollut saatavilla.  Joten päädyin lopuksi viimeistelemään työni Osmo colorin läpikuultavalla kirkkaalla puuvahalla. Luultavasti tätä ei voi käyttää alakoulussa, sillä se sisältää liuotinbensiiniä. En oikeasti tiedä. Vahan pitää antaa kuivua 24 tuntia.

                              

On tosiaan hyvä vaatia useampi suunnitelma tulevasta työstä. Jos yksin on vaikea keksiä niin voisihan niitä pähkäillä parinkin tai pienen ryhmän kanssa. Piirtäminen on aina oma juttunsa, mutta muovailuvahaa voi käyttää ja paperista / kartongista voi tehdä pienoismallin työstä. Omissa piirustuksissani ei ihan ole perspektiivit kohdallaan, mutta se ei kuitenkaan ole nyt se tavoiteltavin asia.. Tuparilahja on ehkä vähän kaukana kuudesluokkalaisten maailmasta , mutta se voisi olla tavara omaan huoneeseen / kotiin tai vaikkapa kaverille syntymäpäivälahjaksi. Tai sitten rajaus on tiukka eli suunnittele esim. tässä tapauksessa istuin. Tekstiilitöissä voisi vaikka päällystää istuimen. On olemassa helpompia malleja istuimen tekoon kuin tämä minkä minä tein. Tosin tämänkin voisi oikein hyvin tehdä ilman kaarevia muotoja. Jalkojen kolot toimivat jo itsessään tukina ja olen tehnyt poratappiliitoksia jo neljäsluokkalaisten kanssa eli kuudesluokkalaiset pystyisivät oikein hyvin. Minusta on mukava tehdä aina käytännöllisiä töitä, siis sellaisia joita voi käyttää ei koristeita.

Työturvallisuus on kaikkein tärkein asia isoilla koneilla työskenneltäessä. Näistä koneista alakoulussahan ei voi käyttää kuin pylväsporakonetta. Hiomakoneista en ole nyt ihan varma. Pylväsporakoneella pitää aina muistaa kiinnittää työ kunnolla. Kaikkien koneiden kanssa pätee se, että hiukset kiinni, väljät paidanhelmat housuihin ja roikkuvat hihat ylös. Kuulosuojaimia on hyvä opetella käyttämään aina, sillä käsisahatkin pitävät välillä kaameita vonkaisuja. Opettaja itse on elävä esimerkki työturvallisuusasioissa.

Itse olen koko ajan kokenut ikäväksi tilanteeksi sen, että olen ainoa henkilö, joka koulussamme opettaa teknisiä töitä. Olisi hyvä saada joskus kollegiaalista apua ja uusia ideoita. Toki kanssani on melkein aina koulunkäynninohjaaja tunneilla ja silloin voi toisen aikuisen kanssa keskustella ja pohtia tehtäviä juttuja. Täydennyskoulutusta on ollut vähän luokanopettajille ja koska en kuitenkaan ole teknisen työn ainenopettaja en ole koskaan osallistunut mihinkään heidän koulutuksiinsa. Tämä koulutus on nyt mainio juttu.

Olen tyytyväinen omaan työhöni. Jakkaralla on hyvä istua, se on kevyt ja vaikka onkin uusi niin näyttää vanhalta kuluneelta niinkuin olikin tarkoitus. Jos raaskisi niin sen voisi antaa hyvällä mielin uuteen tupaan lahjaksi.