Soveltava tehtävä, periskooppi

Soveltava tehtävä oli sellainen, joka tuli omilta oppilailtani. He kysyivät jo vuosi sitten ( ollessaan nelosella ) että tehdäänkö ensi vuonna periskooppi. Minä vain siihen jotain mutisin että ai periskooppi.  Viime syksynä heidän ollessaan vitosella he kysyivät taas samaa asiaa. Ohitin sen ja kerroin, että mitä olen nyt tässä meille suunnitellut. Asia jäi, mutta ennen joulua tuli taas puheeksi. Kysyin, että ovatko he oikeasti tosissaan tämän asian suhteen. Kyllä, minulle vastattiin. Ryhmässä on 9 oppilasta, kaikki luokan pojat ja kolme tyttöä. Epäilin tyttöjä, mutta he sanoivat haluavansa myös tehdä periskoopin. Selitin, että en ole koskaan tehnyt itse enkä teettänyt periskooppia, mutta opettelen ensin itse ja sitten tehdään keväällä. Kysyin, että mistä he olivat tämän keksineet, niin he selittivät, että on olemassa joku nettipeli, missä vakoojat käyttävät periskooppia ja se on niin makeeta. Oppilaat olivat todella motivoituneita työhön ihan alusta loppuun saakka.

Löysin teknisen kaapista yhden vanhan huonosti tehdyn periskoopin, kotoa löytyi mieheni veljen aikoinaan koulussa tekemä periskooppi. Netistä ei löytynyt kuin vain summittaiset ohjeet tai sitten en osannut hakea oikeilla sanoilla. Löysin Eero Ritakallion ja Risto Patrikaisen kirjan nimeltään Teknisen työn taito 5-6 vuodelta 1987. Siitä löytyi kuudennen luokan ohjeista sivulta 36 ohje periskooppiin. Näiden kaikkien pohjalta yritin laatia työohjeen, jonka jaoin oppilaille. Etenimme sen mukaan ja pidimme aina tarvittaessa opetustuokioita. Toki konsultoin myös paljon omaa aviomiestäni. Ennen koko työskentelyn aloitusta pohdimme miten periskooppi toimii eli valon taittumista, kovera linssi hajottaa, kupera linssi kokoaa ja tasopeili heijastaa.

materiaalit: höylättyä lautaa 15mm x 90mm, 4 mm:n vahvuista vaneria, nauloja, 2 peilin palaa 120mm x 90mm

1. Lautojen sahaus määrämittaan ( maksimipituus 600mm ) kaksi kappaletta ja kaksi 80mm pitkää.

2. Kahvan malli suunniteltiin ensin  ruutupaperille ja sitten piirrettiin kaavan avulla lautaa. Pohdittiin millaisesta kahvasta on hyvä pitää kiinni.

3. Kahva sahattiin ja tehtiin paljon apusahauksia, näin kaarevatkin muodot onnistuivat.

4. Valmis sahattu kahva.

5. Peiliurien valmistus. Pieni pohjapala laitettiin paikalleen ja mitattiin noin 30 mm ja piirrettiin astemitan avulla 45asteen kulma. Uran leveys on sama kuin peilin paksuus. Laudan toiseen päähän piirrettiin myös sekä toiseen lautaan, mutta peilikuvana. Uran sivut avattiin sahalla.

6. Ura taltattiin auki ja viilattiin.

7. Kaikki osat hiottiin.

8. Naulaamista varten porattiin pienet reiät, jotta lauta ei halkeaisi. Naulojen piti kuitenkin olla aika pitkät, jotta liitoksesta tuli kestävä. Laitoimme myös liimaa väliin.

9. Peiliuraa kokeiltiin monessakin kohtaa, mutta lopuksi vielä naulaamisen jälkeen teimme viimeisen kokeilun.

10. Osalla ura tuli liian leveäksi, joten laitoimme akryylimassaa vielä uraan. Näin peili pysyy paikallaan ja kestää myös ehkä paremmin kolhujakin.

11. Sivuvanerit mitattiin ja sahattiin sekä hiottiin.

12. Vanerit naulattiin pienillä nauloilla kiinni.

13. Hioimme työn käsin, mutta jos oli tarvetta niin kahvoja sai hioa myös koneellisesti, sillä sahan jäljet saattoivat olla syvätkin.

14. Jokainen oppilas sai päättää itse pintakäsittelyn. Osa maalasi ja osa lakkasi. Osan pintakäsittely jäi vielä nyt syksyksi, sillä kevät yllätti meidät.

15. Valmiit työt!

Nelikenttä

Tiedot ja taidot:
- erilaisten muotojen sahaaminen
- valon taittuminen
- peiliurien sahaus ja talttaus
- akryylimassan levittäminen


Suunnittelun taidot:
- ergonomisen kahvan muotoilu
- pintakäsittely ja väritys 


Työskentelyn taidot:
- kokonaisen työprosessin hallinta
- kirjallisen ohjeen mukaan työskenteleminen ja työjärjestys
- tarkka työskentely

Kasvamisen taidot:
- oman työn ja toisten työn arvostaminen
- ilo omasta työstä ---> innostus

Pohdintaa

Peililasin palat tilasin valmiina paikallisesta lasiliikkeestä. Minulla on koulussa lasiveitsiä kaksikin, mutta ne eivät ole hyviä. Olemme aina joskus kokeilleet leikata paloja esim. vanhoista rikkimenneistä peileistä. Tarvitsisi varmaan ostaa vähän kalliimpi ja parempi lasiveitsi. Eli oppilaat eivät nyt päässeet itse kokeilemaan lasinleikkausta, tosin en kyllä sitä itsekään osaa, aina lohkeaa väärästä kohdasta. Eli itse pitäisi tehdä aika monta koeleikkausta. Sain kuitenkin palat mielestäni ihan edullisesti, sillä tilasin ne tarpeeksi ajoissa, joten liike otti niitä aina muiden peilien reuna/ylijäämäpaloista. Palvelu oli loistavaa.

Kapean uran sahaus ja talttaaminen olivat yllättävän vaikeita asioita. Olemme kolmannella luokalla opetelleet kyllä, mutta paljon leveämmän palan poisottamista.  Tätä olisi ollut järkevä harjoitella johonkin hukkapalaan ennen oikeaa työtä.

Oppilaat olivat todella motivoituneita työskentelyyn ihan alusta loppuun saakka, sillä työidea oli heidän omansa ja juuri sitä mitä he olivat halunneet.

Tein itse ensin periskoopin ja siinä samassa tein kirjallista työohjetta oppilaille. Nyt kun teimme porukalla työtä niin huomasin, että muutamat kohdat ohjeessa olivat väärässä järjestyksessä. No, onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa.

Keväällä, kun saimme periskoopit kasattua, niin sovimme, että jatkamme niiden pintakäsittelyjä heti syksyllä. Kaikki oppilaat ovat tuoneet työnsä kaappiin odottamaan vielä lopullista fiksausta. Emme vain ole ehtineet tehdä sitä, sillä meillä on nyt koko luokan tekninen- ja tekstiilityöprojekti meneillään. Teimme teknisissä mölkkypelin ja tekstiilissä siihen tehtiin kankainen säilytyspussi. Pussiin on vielä painettu puupalikoilla ja kirjaimilla sen sisältö. Nyt kun tämä projekti saadaan päätökseen niin teemme myös periskoopit loppuun. Haluan, että työt on hyvin hiottu ja pintakäsitelty.

Tässä työssä oma suunnittelu jäi valitettavasti aika vähiin tai ainakin itse en osaa oikein ajatella minkä muun muotoinen voisi olla toimiva periskooppi. En valitettavasti ole kovin luova ja innovaatinen, joten koen aina tällaiset asiat vaikeiksi.

Akryylimassaa en myöskään ole ennen käyttänyt teknisissä töissä, mutta monelle se oli kotoa tuttu juttu ja monet olivat levittäneet esim. silikonia prässillä.

Näin jälkikäteen ajatellen olisihan työn voinut ruuveillakin koota eikä naulata, mutta silti olisi varmaan ollut järkevä porata pienet reiät, jottei lauta halkeaisi.

Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti, stereovahvistin tietokonekaiuttimille

Päätin alusta alkaen, että teen kaiuttimet itselleni omaan työtilaani eli luokkaan. Minulla on luokassa kannettava tietokone ja sen ääniteho ei oikein riitä luokan perälle saakka. Halusin tehdä kaiuttimien ulkonäöstä luokkaan sopivat, pyörittelin mielessäni koko ajan muotoa. Katsoimme demolla millaisia kaiuttimia oli tehty, mutta millaisen minä sitten haluaisin.  Tyttäreni Anna oli saanut kummisedältään ison nopan mallisen tuolin/säilytyslaatikon. Aviomies ehdoti, että tee niistä nopat,  päätin tehdä, ei sentään karvapäälllysteisiä ;) roikkuvia...Nopat sopivat kouluun hyvin, sillä pelaamme usein noppapelejä oppilaiden kanssa. Kaiuttimien koko vaikutti tietysti noppien kokoon. Se oli otettava suunnittelun pohjaksi. Mittailin moneen kertaan ja tein paperille kaavakuvia. Sitten kävi suunnittelun tiimellyksessä vielä tietysti niinkin, että kissa oli kävellyt pöydällä ja kävellyt myös kaiuttimen päältä, joka oli vetäytynyt sisälle. Imurin avulla sen sitten vihdoin saimme vedettyä takaisin ulos. Oli vaikea miettiä tätä juttua, sillä en ole koskaan ollut mikään hifi-ihminen. Minulle on käynyt ne systeemit, mitkä ovat talosta löytyneet.

Ruutupaperille tein malleja ja piirustuksia kotona moneen kertaan.

Rakensimme streovahvistimen valmiista Kouluelektroniikan paketista, onneksi. Ensin porattiin piirilevyyn kaikki tarvittavat reiät. Komponentit asennettiin tarkassa määrätyssä järjestyksessä piirilevylle ja tinattiin. Kokoamisohjeet olivat selkeät ja osasijoittelukuva auttoi paljon asiassa. Kovaäänisten välijohdot olivat vaikeat, sillä reiät olivat inan liian pienet ja kuparisäikeet eivät kaikki menneet läpi siitä. Lisäksi vahvistimeen liitettiin suojadiodi, sulakepesä ja Dc-liitin. Näitä ei kaikkia voinut tinata ennen kuin kotelo on valmis. Koitin demolla omaani ja se toimi. Nyt kun tässä syksyllä jatkoin kotelon tekemistä, kokeilin, toimiihan se vielä. Ei sitten toiminut. Nyt tarvittiin virtamittaria ja aviomiestä avuksi selvittämään mikä on hajonnut tässä kuukausien aikana. Huh, onneksi vika löytyi, Dc-liittimen johdot olivat väärässä järjestyksessä. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, että miten ne ovat voineet itsestään niin mennä...

Sitten liimalevyn kimppuun. Sirkelöin ihan itse ( mistä olen suunnattoman ylpeä ) monta pientä palaa itselleni. Tein nopan rakenteen "kiertävänä" eli kaikki kulmat ovat erilaisia, mutta koko pysyy samana. Kahteen noppaan tarvitaan kahdeksan samankokoista neliötä ja sitten vielä kuusi samankokoista neliötä etu-ja takaseinäksi. Sirkelöinnin jälkeen mitoitin paikat noppien pisteille ja sain ne kaikki porattua pylväsporakoneella. Aikas monta reikää tuli tehtyä.  Työsuojelun kannalta oikein ei nyt kyllä toimittu. Pidin itse kappaleesta kiinni poratessani, sillä olisi mennyt ikuisuus, jos olisi aina joka reiän jälkeen kiinnittänyt sen. Oli tietysti heti pakko kasata ja katsoa miltä näyttää. Pysyi juuri kuvaamisen ajan koossa. Ensin olin suunntelmaani laittanut, että kokoan työn aina kolmella poratapilla / liitos, mutta muutin määrän kahteen tappiin. Onneksi merkkausnastat on keksitty. Tein valokuvavalaisimessa poratapit näkyviin ihan tarkoituksella, mutta nyt päätin jättää ne piiloon. Ehdin kevään viimeisellä demolla tekemään kaikki reunaliitoksiin vaadittavat poraukset.

Ensin kotona suunnittelin niin, että kaiutin on numero kutosen takana ja ykkönen on takakansi. Kun kuuntelin muita niin suunnitelma muuttui. Ääni ei tulisikaan esteettömästi, joten vaihdoinkin niin, että eteen tulee ykkönen ja taakse kutonen. Nyt kaiutin itsessään muodostaa piste ykkösen. Tarvittiin isoa poranterää. Pylväsporakone päätti väsyä ( meitä oli aikamoinen määrä sitä käyttämässä ), joten reikä oli tehtävä akkuporakoneella.  Nyt kävi melkein niin, että kone vei naista, eikä silti tullut läpi puusta. Onneksi opiskelutoverini Jarmo ja opettaja Jussi auttoivat tässä asiassa. Nyt löytyi taas uusi juttu. Porakoneeseen sai kiinnitettyä hiontavälineen. Kätevää. Kävin tässä syksyllä kyselemässä paikallisesta Rautiasta samanlaista, ei löytynyt...niitä kun tehdään kuulemma vain metallin hiomiseen. En nyt sitten tiedä, ketä tässä jujutettiin. Ostin kuitenkin sen metallille tarkoitetun satsin.

Nyt tässä elokuussa heräsin ja aloin miettiä työtä eteenpäin. Miten ihmeessä kiinnitän etu-ja takakannen? Päädyin etukannessa piilotettuun tappiliitokseen. Tein sen ja sitten liimasin koko kehikon kokoon ja laitoin vielä puristuksiin. Reunoihin jäi ihan pienet raot, sillä olin sirkelöinyt ne inan liian pieniksi.Täytyy katsoa, mitä sitten niiden kanssa tehdään. Liimahiontapölyseoksella voisi täyttää, mutta se ei välttämättä pysy.

Takakannen  kiinnitin ns. piiloporatapeilla eli porasin ihan pienet reiät, josta voin kiertää ruuvit ja sitten isommat päälle, johon laitoin pyörekepistä paikkapalat. Näin itse ruuvit ei näy, mutta tarvittaessa takakannnen saa auki huoltotöitä varten. Pyörökeppeihin porasin vielä ihan pienet reiät, jotta ne saa ylös reiästä vaikkapa ruuvilla.

Takalevyyn piti porata monta erikokoista reikää. Kaksi tarvitaan säätönupeille ( äänenvoimakkuus ja kanavatasapaino ).  Yksi reikä tarvitaan sulakkeelle. Yksi reikä on virtajohdolle ja toinen kaiuttimien väliselle virtajohdolle sekä viimeinen kuudes reikä äänilähteelle ( puhelin tai tietokone ). Nopan kaikki kuusi paikkaa tuli käytettyä. Toiseen noppaan ei tarvinnut porata kuin yksi reikä välijohtoa varten. Onneksi Jussi oli laittanut vielä faceen ohjeet reikien tekemiselle. Ei olisi nyt enää tässä syksyllä muistanut.

Hioin nopat niin hyvin kuin osasin, osan koneellisesti ja osan käsin. Ensin 80 :llä, sitten 100:lla ja lopuksi 120:llä. Kokeilin sitten sitä metallille tarkoitettua, mutta se todella vähän ehkä tukkiutui puupölystä, joten lopun hioin käsin.

Maalasin nopan mustat osat ihan käsin. En laittanut edes maalarinteippiä, sillä usein tulee luotettua liikaa siihen ja sitten maali kuitenkin valuu sen alta. Tein työn pienen pienellä kuvaamataitosiveltimellä. Maali on Helmi-kalustemaalia, vesiohenteista, jota käytän koulussa käsityön tunneilla.

Lakkasin työt vesiohenteisella puolihimmeällä lakalla, jota myös käytän koulussa. Lakan kuivuttua, tein välihionnan 120:llä ja lakkasin uudestaan sen jälkeen. Mustiin reikiin laitoin vähän spraylakkaa. Tein kuitenkin hienosta puupurusta ja liimasta seoksen, jonka pursotin lääkeruiskun avulla koloon. Annoin kuivua ja hioin sekä lakkasin vielä kerran. Nyt on kotelot valmiina. Vielä täytyy laittaa sisukset ja juottaa osia kiinni.

Tein mustasta puuvillakankaasta etuseinään "seinän". Ompelin neliön suurilla saumavaroilla, jotta sen voi helpommin niitata kiinni etuseinään. Nyt tuli integroitua tekstiilitöitäkin tähän työhön. Kankaan voisi vaikka painaa tai miksei voisi virkata etuseinän.

Niittasin kankaan kiinni etuseinään. Juotin kaiuttimeen tulevat johdot kiinni ja ruuvasin kaiuttimen kiinni etuseinään.

Kaiuttimen johtoon tehtiin vedonpoisto, koska silloin tinaukset eivät irtoa niin helposti kaiuttimesta. Nyt meinasi mennä hermo, sillä kaiutinjohto irtosi taas kerran piirilevystä. Nyt otin puolet kuparisäikeistä pois, jotta se mahtuisi ja pysyisi paremmin piirilevyn reiässä. Taas meinasi menna Dc-liittimen johdot sekaisin.

Lopuksi kaikki johdot niputettiin kaiuttimen sisällä, jottei synny oikosulkuja ja tehtiin tarvittavat vedonpoistot myös muihin johtoihin. Kännykkä kiinni, töpseli seinään ja jes, se toimi :)

Pohdintaa:

Meillä kaiuttimet tehdään yläkoulun puolella teknisen työn opettajan johdolla enkä lähtisi siirtämään sitä alakouluun kuudennelle luokalle. Oma tietotaitoni joutuisi  koville varsinkin, jos jokainen oppilas tekisi työn. Jos olisi yksi yhteinen työ niin sen voisin juuri ja juuri saada kasaan oppilaiden kanssa. Olen tehnyt oppilaiden kanssa valmiita paketteja piirilevyyn. Piirilevyn poraaminen onnistuu ja komponenttien sijoittelukin onnistuu. Juottaminen on osalla vaikeaa ja tina meinaa karata alueille minne sen ei pitäisi mennä. Vaikka kuinka koitan tarkistaa ennen juottamista, että osat ovat oikeissa paikoissa ja oikeinpäin niin aina käy niin, että joku ehtii juottaa kuitenkin ne väärin kiinni. On aika hankalaa irrottaa osia ja vaihtaa paikkoja niin etteivät ne mene rikki. Pitäisi olla iso varaosapankki, josta saisi rikkoutuneiden tilalle uusia. Sitten minä olen helisemässä, kun työ ei toimikaan. Osat ovat oikeilla paikoilla ja oikeinpäin ja tinaa on riittävästi, mutta ei toimi. Missä vika? Ei aavistustakaan. Tässä tulee esille oma tietotaitoni, joka ei riitä vian etsintään.

Kaiutinkoteloita pitäisi alakoulussa tehdä vain yksi. Kaksi vie paljon aikaa ( kuinka ison aikaa / opetuskertoja on käytettävissä? ) ja on vaikea tehdä kaksi ihan samanlaista. Toki kotelot voivat olla ihan erilaisiakin, suunnittelun paikka. Tässä kyllä pitäisi saada käyttää isoja puuntyöstökoneita  (oiko- ja tasohöylät, vannesaha tai sirkkeli jne.), sillä käsin tehden menee vielä enemmän aikaa. Millaisia kriteerejä kaiuttimien pitää täyttää, jotta äänentoisto on hyvä. Millaisia koteloita jaksat katsella vaikka vielä viidenkin vuoden jälkeen.

Työidea itsessään on hieno, siinä saadaan yhdistettyä elektroniikka ja puutyö loistavaksi paketiksi. Teoriaa kyllä pitäisi opettaa aikapaljon, mikä on stereovahvistin ja miten se toimii. Omalla tavallaan se pitäisi käydä ennen läpi ja sitten koko ajan työn ohessa. Miksi teemme näin ja mitä siitä seuraa. Miksi pitää liittää sulake väliin ja mikä se sulake oikeastaan on? 

Oppilaiden motivointi työhön on tärkeä,  mikä on se kimmoke, jolla heidät saa innostumaan työstä, onko se musiikin kuuntelu omalta koneelta tai puhelimelta vai ihan jokin muu.

Tässä työssä nelikenttämallin mukaan työskentelyn taidot ovat tosi suuret, sillä pitäisi hallita koko käsityöprosessi alusta loppuun. Samoin suunnittelu korostuu. Toki tiedoissa ja taidoissa on myös paljon. Pitää hallita paljon elektroniikan puolelta, mutta myös puupuolelta. Meneekö tämä jo kasvamisen taidoissa enemmän harrastuneisuuden puolelle?

Kesähommia....jotka kyllä osaksi jäivät syksyhommiksi ;)

1. pipo

Aloitin pipon tekemisen huhtikuun lähiopetusjaksolla ja tein sen kesällä loppuun ja viimeistelin tässä syksyllä. Vinoraitapipon ohje oli kiva ja helppo. Loin vain liian vähän silmukoita, joten pipo on ehkä vähän lyhyt,mutta voisin tehdä toisenkin ja vähän pidentää sitä eli lisätä silmukoita. Raidat antavat oman hauskan lisäyksen työhön. Tupsun tein tupsuntekolaitteella.

2. kaulahuivi

Halusin myös kokeilla Baktus-huivia. Tein sen pidennetyillä silmukoilla. Meni hetki, ennen kuin tajusin, että silmukat voi tosiaan tiputtaa puikolta, eikä työ leviä käsiin. Valitsin vähän samoja sävyjä huiviin kuin on pipossakin, mutta tein sen langasta, joka ei kutita kasvojen edessä. Ei tietenkään ole  niin lämmin kuin pipo.

3. Virkkausharjoituksia

Tein erilaisia perustekniikkaharjoituksia ja laitoin ne niitillä kiinni kartonkiin. Näin voi katsoa, miltä työ näyttää toiselta puolelta ja tarvittaessa työ on helppo irrottaa. Samassa kartongissa on ohje työskentelyyn.  

Seuraavat virkkaukset tein oikeastaan ryhmätyötämme varten, mutta ei kai se haittaa, vaikka ohjeet ja kuvat löytyvät täältäkin.

4. Virkattu verkkopussi / jalkpallopussi

Tämä pussi on virkattu Novitan Onni-langasta ( 100 % akryyliä ) ja koukkuna käytin nelosta. Samalla tuli tuettua uutta lastensairaalaa. Ohje on ihan omasta päästä sen jälkeen, kun tutkailin vanhoja oppikirjoja ja vähän soveltelin niitä. Lanka oli vähän hankala, sillä välillä säikeet kiertyivät auki.

Työohje

1. Tee aloitussilmukka. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa. Sulje ne renkaaksi piilosilmukalla.

2. Virkkaa kerroksen alkuun yksi ketjusilmukka. Virkkaa ympyrään 10 kiinteää silmukkaa. Sulje kerros piilosilmukalla.

3. Virkkaa kerroksen alkuun yksi ketjusilmukka. Virkkaa kaksi kiinteää silmukkaa kuhunkin edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje kerros piilosilmukalla.

4. Aloita taas uusi kerros virkkaamalla yksi ketjusilmukka. Virkkaa joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa ja joka toiseen yksi kiinteä silmukka. Sulje kerros piilosilmukalla.

5. Virkkaa yksi ketjusilmukka seuraavan kerroksen alkuun. Virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa ja muihin yksi kiinteä silmukka. Sulje piilosilmukalla.

6. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa ja kiinnitä joka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan kiinteällä silmukalla. Kerroksen lopussa virkkaa noin kolmella piilosilmukalla lenkin keskikohtaan.

7. Virkkaa 6 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

8. Virkkaa 7 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta.  Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

9.  Virkkaa 9 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

10.  Virkkaa 10 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

11. Virkkaa 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

12.  Virkkaa 13 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

13.  Virkkaa 14 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

14. Virkkaa 16 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

15. Virkkaa 16 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

16. Virkkaa 17 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

17.  Virkkaa 18 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

18.  Virkkaa 18 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

19.  Virkkaa 17 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

20.  Virkkaa 16 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

21.  Virkkaa 14 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

22.  Virkkaa 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

23.Virkkaa viimeisiin kaariin kiinteitä silmukoita ja vahvistat näin samalla reunan.

24. Pyöritä nyöri parisi kanssa ja solmi päähän solmut. Pujota viimeisten kaarien läpi.

5. Virkattu verkkopussi / jalkapallopussi

Tämän pussin ohjeen sain työkaveriltani. Se eroaa vähän tuosta omastani, joten kokeilin senkin. Nyt lankana on käytetty ihan virkkaukseen tarkoitettua Veera-pellavalankaa.  Koukkuna on käytetty samoin nelosta. Tätä lankaa oli hyvä virkata. Miinuspuolena voidaan sanoa hinta 36,00 euroa kilo. Tosin pussiin meni noin 80 grammaa lankaa. Kokeilin värinvaihtoa samalla tässä työssä.

Työohje

Aloitus. Virkkaa 10 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne piilosilmukalla renkaaksi.

 1. kerros. Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa eli 20 kappaletta.

 2. kerros. Virkkaa yksi kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan ja kaksi kiinteää silmukka joka toiseen.

3. kerros. Virkkaa 7 ketjusilmukkaa ja kiinnitä joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan kiinteällä silmukalla. Kerroksen lopussa virkkaa 2-3:lla piilosilmukkalla / kiinteällä silmukalla lenkin keskikohtaan

2. kerros ->  noin 15. kerrokseen. Toista edellinen.

16. kerros. Tee lenkkiin 6 ketjusilmukkaa.

17. kerros. ja 18. kerros. Tee lenkkiin 5 ketjusilmukkaa.

Lopuksi palmikoin kahdella värillä nyörin pussin suuhun.

6. Tölkkinipsusydän ja sydänrintakoru

Tölkkinipsusydämen ohje oli luentomuistiinpanoissa ja sydänrintakorun ohje löytyi Ihana-lehdestä, Pikku Ihana- kohdasta. Rintakorussa käytettiin kolmoispylväitä ja kaksoispylväitä.