Huppari

Huppari suunniteltiin tulevalle käyttäjälle eli 11-vuotiaalle tyttärelle. Lenpivärinä on pinkki ja aplikointikuvioiksi löytyi mukavia koirankuvia. Vetoketju on aika iso, mutta itsessään myös koriste-elementti. Jäljensin kaavat ja kotona mitattiin, että ovatko ne sopivat. Olivat, ei tarvinnut lisätä.

 Kaavat aseteltiin kankaalle mahdollisimman taloudellisesti. Reunoihin lisättiin riittävät saumavarat.
 

Aplikointikuvat otettiin kaavan avulla ja niin että kuva tuli keskelle.

Aplikointikuvan alle silitettiin tukikangas ja sitten kuva kiiinnitettiin tiheällä siksakilla.

Taskujen suut ommeltiin ja käännettiin. Lisättiin kuva ja ommeltiin etukappaleisiin kiinni.

Resori ommeltiin kiinni hihansuihin.

Hiha ommellaan kiinni yläosasta.

Hihansaumat ja sivusaumat ommellaan kiinni.

 Hupun kappaleet ommellaan toisiinsa kiinni ja huppu käännetään ja tikataan etureunasta.

Alaresori ommellaan kiinni etu-ja takakappaleeseen.

Vetoketju harsittiin etukappaleisiin kiinni.

 Vetoketju ommeltiin kiinni.

Huppu ommeltiin saumurilla kiinni.

Alavarat ommeltiin kiinni etukappaleisiin.

Olin leikannut liian lyhyet alavarat, joten ompelin käsin alavaran kiinni resoriin.

 

Valmis huppari, joka on ensimmäinen vaateompeluni ja johon olen erittäin tyytyväinen, vaikka jouduinkin paljon apua pyytämään.

Kuparityöt ja emalointi

Minulla oli koululla pieni pala vähän ohuempaa kuparia. Sitä oli kyllä jossakin joku jo käyttänyt, mutta suoristelin sitä ja ajattelin, että ei pienet rypyt mitään haittaa. Olin miettinyt kolme erilaista aihetta valmiiksi ja tehnyt kaavat. Piirsin piirtopuikon avulla kuvat kupariin. Tein sudenkorennon ensimmäiseksi. Porasin kulmiin pienet reiät leikkausta helpottamaan.

Pellisaksilla otin aina vähän pois ja yritin pysyä viivan kaarteissa mukana. Tein piirtopuikolla kohdat silmille, porasin ne ja lopuksi vielä vasaralla suoristelin reunoja. Viilasin metalliviilalla lopuksi reunat.

Piirsin kalan ja perhosen samaan levyyn, mutta leikkasin ne heti aluksi irti toisistaan leikkurilla. Samalla tavalla porasin pienet reiät kulmiin ja leikkasin varovasti pellisaksilla ja viilasin lopuksi.

Kala oli kaikkein haastavin ja siihen tuli porattua useampikin reikä, mutta hitaasti edeten se onnistui, pientä palaa kerralla ottaen.Viilaaminen olikin aika vaikeaa, sillä olisi tarvinnut olla tosi pieniä viiloja.

Valmiit työt näyttävät näinkin ihan hyviltä, mutta aioin emaloida  vielä perhosen ja sudenkorennon. Kala saa jäädä kuparinväriseksi.  Aikaa kyllä kului tässä touhussa, useampi tunti :)

Eikun vielä oli pakko kokeilla reunojen hiontaa, ensin porakoneeseen kiinnitettävillä hiontavälineillä ja sitten vielä kokeilin moottorisahan ketjun teroitukseen tarkoitettua viilaa.

Emalointi on mukavaa. Ripottelin jauhetta väri kerrallaan kuparin päälle. Lämmitys hellan levyn päällä, välissä metallilevy ja taas uusi väri. Täytyy muistaa, että yksi väri aina yhden paperin päällä, jotta loput värit voi kerätä talteen purkkiin. Laitoin lopuksi vielä vähän kimalletta korentoon ja perhoseen.

Valmiit työt ovat mielestäni hienoja ja löytävät paikkansa kesäkeittiömme seinältä.

 

Alumiinityö

Alumiinilevy oli iso ja siitä sai neljä henkilöä itselleen palan. Leikkasimme levyn kaarisaksilla.

Olin suunnitellut jo kotona valmiiksi laatikon mallin, mutta siinä oli vain 5 mm:n reunakäännöset niin otin sitten Jussin tekemän mallin, jossa oli 10 mm:n käännökset.   Omani olin kotona jo taitellut ja miettinyt samalla taivutusjärjestyksen.Tämä malli toimi samalla tavalla.  Piirsin piirtopuikon ja viivoittimen ja kaavan avulla mallin levyyn. 

Laatikon kulmiin porattiin pienellä metalliterällä reiät, jotka helpottavat levyn leikkaamista. Työ pitää kiinnittää hyvin alustaan. Alla pitää olla puulevy ja kaikki suojat käytössä niin porakoneen kuin poraajankin.

Pellisaksilla leikkasin aina paloja pois. Sakset olivat hyvät ja siksi pariinkin kohtaan tuli vähän ylimääräisiä jälkiä. Olisi tarvinnut olla vielä hitaampi ja tarkempi. Aina pitäisi harjoitella ennen kuin tekee virallista työtä.

Reunat jäivät teräviksi, joten ne piti viilata metalliviilalla. Työ kannatti laittaa viilapenkkiin kunhan muisti laittaa suojat leukojen ympärille ettei tullut rumia jälkiä.

Aloitin tekemällä reunoihin litistykset särmärillä.

Halusin kokeilla porauksen avulla tehtyjä kuvioita laatikon reunoihin. Tein mallin paperiin ja sitten pistepuikon avulla paperin läpi tein jäljet levyyn. Poistin paperin. Kiinnitin työn hyvin ja porasin reiät.

Tein toiselle laidalle myös porauskuvion ja päädytkin saivat omansa. 

Porauksesta jäi toiselle puolelle ikävät jäysteet. Koska levy on niin pehmeää ne sai pois ihan vain käsin poranterää kiepauttelemalla. Levyyn oli tullut työskentelyn lomassa todella rumia viivoja ja jälkiä juuri pehmeytensä takia. Niitä ei saa mitenkään pois, joiten päätin "rikkoa" koko pinnan. Tein sen porakoneeseen kiinnitettävällä muovisella hiontalaikalla.

Raumalla lähdin taittamaan särmärillä laatikon reunoja. Ensin taitettiin päädyt ja sen jälkeen tehtiin puukapula väliin, kun aloitettiin taittamaan sivuja. Tämä ei ollut ihan helppo rasti, sillä minulla ainakin oli vääränpituisia osia. Työ pois ja pellisaksilla leikkaamaan pienemmiksi. Minä kun taittelin reunoja muutaman kerran auki, niin yksi kulmista melkein murtui. Materiaali on todella pehmeää.

 

Kulmiin tehtiin pistepuikolla jäjet ja porattiin akkuporakoneella reiät läpi, jonka jälkeen kulmiin laitetiin popniitit ja ne niitattiin kiinni. Niittaus vaati voimia.

 

Hioin valmiin laatikon kaikki reunat hienolla teräsvillalla.

Valmis laatikko. Olen tyytyväinen ensimmäiseen alumiinityöhöni ja ensimmäiseen popniittaukseen, mutta näitäkin pitäisi tehdä useita, jotta tietäisi miten materiaali käyttäytyy ja saisi siistin työn.

Korutyö

Pääsimme Kouluelektroniikan tiloihin korukurssille. Saimme jokainen tehdä ketjua. Me, jotka emme olleet koskaan ennen tehneet aloitimme muinaisketjun teolla. Meille jokaiselle oli oma paikka, jossa oli tarvittavat välineet, materiaalit ja ohjeet. Kierteytysteline oli kiinnitetty pöydän reunaan. Kierteytyspuikko (3.5) laitettiin telineeseen. Tompakkilangan (1.0) pää vasaroitiin littiin ja laitettiin kierteytyspuikon päässä olevaan reikään. Lankaa oli 2.5 metriä. Tompakkilanka on kuparin ja sinkin seos. Oikealla kädella pidettiin kiinni napakasti langasta ja vasemmalla kierrettiin veiviä. Lanka kierteytyy spiraaliksi.

Puikko siirretään sahausalustalla olevalle sahaustelineelle. Se kiristetään kiinni tiukasti alaosasta. Spiraalia tuetaan peukalolla sahaustuen uraa vasten. Sitä siirrettiin ylöspäin sitä mukaa, kun lenkit sahatessa katkeavat. Terä piti välillä vahata mehiläisvahalla. Sahana oli ohutteräinen hopeasaha. Sahaus onnistui parhaiten n. 45 asteen kulmassa ja tasaisesti ja kevyesti sahaten.

Työskentelyyn tarvitaan kahdet lattapihdit. Lenkki avataan ensin itseen päin ja sitten vedetään taaksepäin ja sitten vasta suljetaan. Sen kuuli, kun se "loksahti" paikoilleen. Ensimmäiseen lenkkiin laitettiin merkkilanka. Sitten ensimmäiseen lenkkiin liitettiin kaksi lenkkiä. Sitten taas kahteen pujotetaan kaksi lenkkiä. Aluksi työ tuntui vaikealta, mutta kun pääsi alkuun ja sai hyviä niksejä miten pihtejä kannattaa pitää, niin työ alkoi sujua. Lopuksi pujotettiin yksi lenkki ja siihen liitettiin papukaijalukko. Ranneketju oli valmis :)

Tein neljä pientä pyöreää kuparilevyä prikkaleikkurilla. Kokeilin myös kuppialasinta ja pensseliä. Ensin täytyi löytää sopivan kokoinen kuppi levylle ja sitten vielä sopiva pensseli, jotta sai kauniin kuperan muodon levyyn.

Levyihin tehtiin rei ´ityspihdeillä reiät ja liitin ne ranneketjuun koristeiksi.

Kokeilin tehdä kaksi suurempaakin kuparipyörylää prikkaleikkurilla ja niihin tein A-kirjaimet ja tähtiä. Valmiit työt vielä myllytettiin, jotta niistä tuli kiiltäviä.

Suuri kiitos korupajan taitaville vetäjille, oli ilo oppia uutta ja saada aikaiseksi kaunis koru. Tätä pitää tehdä toistekin :) Tämä voisi olla vaikka joskus jokin lisätyö tai eriyttävä työ käsitöissä, mikäli on taloudellinen mahdollisuus hankkia työvälineet ja vähän materiaalia koululle.

Taonta ja kuparin pakotus

Tein takomalla tilaustyön kotiin eli löylykauhalle telineen ulkosaunan seinään. Mittasin keskikohdan ja muut taitoskohdat ja tein piirtopuikolla niihin merkit. Kierteytin ensimmäiseksi ilman lämmitystä. Sitten lämmitin ja taivutin keskikohdan ja taoin ohueksi kaarteen. Päät käänsin lopuksi ahjon sarvessa. Hioin metalliviilalla päät ja villalla muuten koko työn ja suihkutin siihen kaksi kertaa spraylakkaa ruostumisen estämiseksi, sillä tuote tulee kosteaan tilaan. Minulla on kotona valmiiksi kaksi sepältä ostettua määlyä, joilla aion työn kiinnittää seinään.

Valmis työ ja kauhakin sopii siihen :)

Kuparista olen tehnyt kaksikin löylykauhaa, mutta nyt tein löylyautomaatin. Kuparipala leikataan pellisaksilla tai kaarisaksilla kolmioksi. Kaava kannattaa tehdä ensin ja kokeilla kokoa. Sitten kulmiin porataan reiät ja vasta sitten lähdetään pakottamaan. Muutaman kerran kun lämmittää työtä niin se on helpompi työstää. Reunoja voi viilata ja hioa villalla ja muutenkin hioa koko työ tai oikeastaan se on jo kiillottamista. Tästä työstä puuttuu vielä ketjut. Tuotetta voi käyttää myös vaikka saunatuoksujen kippona tai ihan vain tuikkukippona. Tällöin ei tietenkään poraa  pienen pientä reikää keskelle.

Tein työtä koululla ja kun olin tehnyt sen kiillottamista vaille tajusin etten ole ottanut yhtään valokuvaa. Samoin taontatyöstä ei ole välikuvia, sillä en huomannut ottaa niitä. Kierteyttämisestä nyt olisi voinut ottaa, mutta tietysti ahjon kanssa kamera ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Otan kuvaa ja sitten raudan punahehkuisuus onkin jo kadonnut. 

Kaikki metallityöt olivat mukavia, mutta pitäisi olla paljon ideoita joita kokeilla ja aikaa. Kukaan ei todellakaan ole seppä syntyessään. Omat taidot harjaantuisivat, kun tekisi paljon toistoja. Tein silloin OKL-aikoina hiilihangon, joka on meillä jokapäiväisessä käytössä. Ypäjällä on järjestetty nyt kahtena viime vuotena taontakurssi kansalaisopiston nimissä Hevosopiston kengitysseppäkoulun tiloissa...oli niin mukavaa, että pitäisiköhän osallistua :)

Muovituotteet

Pienellä vannesahalla oli helppo sahata muovia sopiviksi paloiksi liimausta varten. Laitoin kolme palaa päällekkäin yöksi ensin kahden laudan väliin ja sitten sen laitoin sen höyläpenkkiin. Sahasin vannesahalla kaikki muodot. Kaarevatkin pystyy, kun tekee riittävästi apusahauksia ja etenee hitaasti.

Sahauksen jälkeen alkaa työteliäin osuus. Ensin karkealla vesihiomapaperilla ja sitten aina vain hienommalla. Näin muovituotteeseen saa lähes samettimaisen pinnan. Värit eivät myöskään sekoitu toisiinsa näin tehden.

 

Tein kolme tuotetta muovista. Olen tehnyt samoja koulussa. Yritän etsiä aina uusia ideoita, mutta muoviin on vähän hyviä ideoita. Toki muovia voi käyttää osana jotain muuta tuotetta. Olemme esim. tehneet lovileikkauksella pohjalevyn ja siihen koukut on tehty muovista, esim. pyyheliinoja varten tai mitä vaan.

Sormilumilauta oli nyt tämän syksyn hitti meidän koulussa. Jokainen tekee sen itselleen sopivaksi. Päät lämmitetään kuumailmapuhaltimella. Hiemapaperi sisäpuolelle antaa hyvän pidon.  Kokeilimme juuri nyt viikolla pohjan maalausta askartelumaaleilla. Niistä tuli hienoja. Tarrojakin voi laittaa pohjaan. Jos löytäisi jostain pieniä pyöriä, voisi tehdä miniskeittilaudan. Teimme myös koulussa vanerista taivuttamalla pienen rampin, jossa voi kokeilla lautaansa. Siihen tietysti tehtiin polttamalla asiaankuuluvat graffitit :)

Kierretyn avaimenperän olen tehnyt uunissa ja ilman liimaa. Se on onistunut myös niin oikein hyvin. Tästä työstä on myös pidetty paljon ja tekemällä enemmän kierteitä, työ on ihan erilainen. Kuumailmapuhallin on vaikea hallittava näin isossa työssä. Uunissa saa tasaisesti muovin sulamaan, eikä se ala poreilemaan.

 

Tein kolmanneksi työksi korvakorut. Settiin on myös kaulakoru tulossa, kunhan ehdin sitä  työstämään.